Kirje 1923-5-4, Nivala

Rakkaimpani! ”Täällä on aina yhtä jämerää, päivisin tosin vähän sulaa, vaan yöt ovat kovin kylmiä. Hiukan alkaa aavoilla näkyä maata. On kummallisen tuntoista nyt astua kesään, kun sitä ei näy tulevankaan. Uskomme, että viljasta alkaa tulla puute. Sen huomaa, kun lainamakasiini on auki 2 päivää niin on väkeä paljon ja hevosia niin kuin markkinoilla. Ja kun saivat jyvät, niin sitten Jyrkän myllyyn niitä viemään. Entäs siemen sitten, kun nämä syödään vaan kenties saavat niin paljon, että saavat molemmat sekä siemenen että syötävänkin. Niin tuntuu kaikki pelottavalta.Meillä avattiin kuoppa, että saadaan Mehtälään perunoita ja surua oli sielläkin, sillä mätiä oli kovin paljon. Kunpa nyt saataisiin siemen edes. Maanantaina rupesimme nostamaan perunansiementä ja siinä on suuri työ saada ne puhtaaksi ja eroon pilaantuneista, että siemen säilyis.
Eilen muutettiin Mehtälään. Täytyi lypsäviäkin niin paljon viedä, että voi maidosta keittää, kun ei ole perunoita. Sinne vietiin 26 eläintä, ettei tarvitse niitäkään heiniä ja onhan siellä kaksi lämmintä suojaa nuorille. Mitenkähän on se meidän kunnanveron maksu, sillä eihän kassassa ollut kuin vähän päälle 4 tuhatta ja palovakuutus on vielä maksamatta. Sinun lompakossasi oli 1200 mk, niin laitoin Wienolle 1000 mk. Arpajaislippujakin oli siellä, vaan en vielä lähettänyt, ennen kuin määräät ne lähetettäväksi.
Illalla emme saaneet postia, vaikka odotettiin 10 niin siihen mennessä ei vielä tullut Ylivieskasta. En muista nyt muuta kertoa. Assinen näyttää minusta räyhältä, mutta eihän sitä osaa vielä sanoa. Weikko sanoi hyviksi pojiksi kaikkia ja Perttulaa työhulluksi. Lämpöinen tervehdys omaltasi”