Kirje 1923-5-7, Nivala

Rakkaimpani! ”Kivipelto lähetti minulle tämmöisen kirjeen Mehtälästä. Sitten työnjohtaja sanoi, että oli väärin, ettemme panneet Weikkoa sinne kurssille, sillä minä aion matkustaa kauas aina Australiaan asti jonku rahamiehen mukana. Kysyin milloin pitäisi lähteä, johon hän vastasi, että kuukauden perästä. Hän näytti surkealta. Kenties joi koko sunnuntaita vastaisen yön ja silloin oli kai tehty päätös matkasta.Maikki raukka, aina vain löytyy sinne sähkökassaan vaillinkia 12.000 mk. Ja se Koivu oli antanut kuitin niin kuin sinä arvelit 8000 jo ennemmin ja sitten ymmärrät sen teidän piirittämisen tärkeyden. Tämän minulle kuiskasi Jenny vaan muuta hän ei ole kuullut. Nyt 4. päivä hän tuli luokseni ja itki ja huusi kuin hullu ja pyysi, että ostaisin tiiliä häneltä ja antaisin 700 mk. Sanoin, en rupea ostamaan mitään. Me tarvitsemme itse rahat, sillä menoja on. Laitoin aivan kylmästi silmiveden, jossa hän silmänsä hautoi. Sanoin vielä, en toki uskaltaisi tehdä tämmöisiä kauppoja ilman Kyöstin tietoa. Hän aikoi mennä meijeristin luo.
Weikolle täytyy nyt neuvoa traktorin käyttöä niin paljon kuin mahdollista. Sen Heikin ja Juholan vekselin on ottanut niskoilleen Niemelän Heikki tietysti sitä Löytölän maata vastaan.
Nyt sataa vettä ja saatamme oikein mies- ja naisvoimalla nostaa perunansiemenet. Joudutan tämän postiin tuomaan lämpöisen tervehdyksen omaltasi”