Kirje 1923-8-1, Helsinki

Rakkaimpani! ”En ehdi ostamaan postivekseliä ja sen tähden panen 2000 markkaa rahaa tähän. Meijeristäkin saat nyt lisää. Suoloja on vietävä Kivipellolle ja myös käytettävä kotona, vaikka taitoa niidenkin käyttö vaatii. Meidän on kai asetuttava sille kannalle, etten pääse kotiin, korkeintaan voin kävästä pyhänä. Mutta varmuutta ei ole. Siis täytyy kohtaloon alistua, vaikka se koskee kipeasti teitäkin. Niittäkää Joki sitten. Jos Pekonen on meillä niin antakaa hänelle Joelta se ahde Tohverin palstasta Mattilan rajaan. Tohverille lupasin sen suovan pohjan. Joella pitäisi siellä pappilan rajalla ajaa ne heinät latoihin. Kertun ja karjakon Oulun matkan saatte ratkaista itse. Mutta selvästi on sovittava ajasta näin kiireisenä aikana ei saa ylittää.Kiitos muuten Kertulle lausumistaan ajatuksista. Se oli sanottu oikealla ajalla. Antakaa minulle joka päivä tieto asioiden kehityksestä. Onko Isku Weikon mukana. Katso myös, ettei Itua rasiteta kovin, vaikka tietysti saa ajaa kummallakin. ehkä Weikon ja Toivon silmä valvoisi paremmin niiden käyttöä, jos veisi ne Mehtälään ja toisi Pujon ja Riemun kotiin. Kumminkin jätän asian harkintaanne. Sydämelliset terveiset Kaivaten isä”