Kirje 1923-8-5, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi Ilmat ovat mitä kauneimmat heinäilmat. Joki tulee maanantaina puolille päivin kuitiksi. Sinne ei tullut paljon heiniä. Eilen minun täytyi ottaa määräävä kanta. Työnjohtaja esitti, että nyt lähdetään kaikki joelle ja tullaan sieltä panemaan viimeiset apilasarat seipäille. Likeisemmin sanoin ei. Määrätkää miehet, jotka jäävät panemaan seipäille, hän sanoi 4 miestä, kysyin montako sarkaa 9, vaikka niitä oli 7. Sanoin, miehiä jätetään 2 ja tytöt auttavat. Menin sitten katsomaan, kun Pirttiperä ja Pekonen löivät seipäille ja se kävi hyvin, kun Kerttu sitten veti jälet. Minua harmitti, kun pouta on ja lyödään seipäille ja ilma niin kuivan tuntuinen. Siellä oli kolme sarkaa napilla ja T oli käskenyt nekin panna seipäille. Sanoin, että menette heti päitä niittämään, kun saatte seipäille. Mutta sitten ei ollut viikatteita. Ne oli viety kaikki Joelle. Käskin Kalervon panna uudet viikatteet varteen ja Kalervo teki niin ja vei ja ne oli hyvin pantu. Manni meni niittämään luokoa. Pitääkö tehdä suova siihen ensimmäiseen vainioon, sillä ei millään ne mahdu niihin pieniin latoihin. Mehtälässä kävin siellä oli reipas kurssi. Takaneva tuli lauantaina otetuksi. Kyllä nytkin kuulakas kirkas pouta. Lieneekö ollut halla, kun asteita oli vain 3. Tosissaan ponnistelevat omasi”