Kirje 1924-1-29, Nivala

Rakkaimpani! ”Täällä oli kilpa-ajot. Hiukan satoi lunta, joka ei ollut häiritsevää. Siellä oli väkeä paljon ja juoksijoita kymmenen paikkeilla. Savimäki H-järveltä särkyi kärryt toisella kierroksella. Mies lensi pois ja hevonen lähti laukkaamaan toinen ratas vain kärryssä. Miehet menivät syltä levällään sitä vastaan ja saivat asettumaan. Samoin kävi Pirttiperän Heinolle. Hänkin kaatui toisella kierroksella pukkineen ja näytti, että hän meni aivan ympäri, mutta hevonen seisoi heti eikä Heinolle tullut vahinkoa. Se oli vain kamala näky. Nämä molemmat ajajat saavat uusia. Heinokin sai sitten kärryt. Siellä pillastu yksi hevonen kipakko perässä ja se oli hirveän näköinen, kun se hyökkäsi siihen, missä oli hevosia ja ihmisiä paljon. Ihmiset ennättivät väistyä, vaan rauhassa seisova hevonen joutui sen alle ja kaatui. Sekin oli hirveä näky. Ryske ja paukahdus kuului. Sekin vain asettui siihen, enkä mitään saanut kuulla kenen hevonen se oli ja tuliko vahinkoa, sillä arvaathan jännitys juoksijoista oli niin suuri, että tuommoiset olivat pikku seikkoja. Tämä ei ollut nyt tarpeellista kertoa näin kiireellisenä vaan panen sen kumminkin, kun täytyy kirjoittaa tärkeimmästä asiasta. Pelttari soitti tänne ja sanoi saaneensa Orisbergistä eräältä Luoma nimiseltä pojalta kirjeen. Hän haluaa päästä harjoittelijaksi ensi kesäksi ja pyytäisi saada tiedon pian. Kirjoitan sen vuoksi, että saat ottaa selon tästä pojasta. Menemme töissä samaa latua. Lämpöinen tervehdys omaltasi”