Kirje 1924-1-7, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Olen katunut sisässäni, kun en ostanut jo syksyllä niitä olkisuovia, sillä se tarve on niin kovin suuri. Koettakaa nyt ostaa niin paljon kuin saatte. Mutta mahdollisimman läheltä, ettei veto maksa kovin paljon. Wäkirehuista kirjoitin Ouluun. Onpa kumma, ettei karjakosta kuulu mitään. Aikahan on kovin tautinen kaikkialla. Työnjohtajien papereita olen saanut runsaasti. Kurkijoen opiston käyneistä tarjoutui niin halvalla, etten usko sitä kunnon mieheksi. Mutta kaikesta päättäen on niitä vapaana runsaasti. Luultavasti otan joko Orismalan tai Harjun koulun oppilaita. Ennen sopimusta otan kumminkin selkoa persoonallisista ominaisuuksista. Palkkavaatimukset ovat enimmäkseen 450-600 markan välillä kk. Tarkemmin sanottuna 400-750 mk kuukaudelta. Yksi vain pyysi 750 mk ja sillä on 10 vuoden kokemus ja tosi hyvät todistukset. Mutta sitä en ota. Eräs ilmoitti pituutensa 180 cm ja painonsa 90 kg. Jos Kivipellolla on joku ehdokas niin ilmoittakoon heti.Eilen kirjoitin pitkän kirjeen vaan lienettekö saaneet ennen tätä, kun panin omassa seinässä olevaan laatikkoon. Menköön nyt Wieno lasten kanssa Ouluun ainakin viikoksi. Tulen ehkä 19 pnä kotiin ja palaan 21 pv, jolloin voi satuttaa paluunsa, jos haluaa vielä palatessa käydä äidin luona. Täältä voinee olla pois kuukauden loppuun, joten ei tule kuin 3 kk lukukausi, jos toukokuussa menee siskoja auttamaan. Ponnistakaahan nyt kovasti kun menette, koska merkitsivät niin korkean järjestysnumeron kullekin. Sydämelliset terveiset Isältä”