Kirje 1924-11-18, Kotona

Kotona 18/XI 24 Rakkaimpani! ”Olen odottanut kirjettäsi tuon sika-asian suhteen. Suhonenkaan ei ota päitä ja sorkkia siihen 13 mk/kg. Kyllä minusta tuntuu, että minun täytyy hänelle antaa, sillä eihän meidän laarit kestä niin paljoja lihottaa. Kaksi vielä jää, joita on lihotettu, toinen on kyllä karju, joka ei mene kaupaksi. Lihaa on niin runsaasti saatavana, että Karjapohjolalla seisoo 50 lehmää elävänä. Ja ihmiset raukat yhtenään tarjoavat lehmiään vievät Savimäellekin. Lehmän liha on 3 mk/kg ja silakat 4 mk/kg. Huhuna kuulin, että nyt alkaa suuri rahan puute, kun tuotteillaan ei saa mitään. Jyvillä sais, vaan kun sato syksyllä pantiin tyhjään laariin, niin eivät ne kestä myydä.Niemelän Heikkikin sanoi vekselin lankeavan 24 tk ja pyysi nöyrästi, että jos sinä maksaisit sen viimeisen nyt jo aikaisemmin. Hänellä ei ole muuta neuvoa kuin tämä ja täytyy myydä jyviä vaikka keväällä täytyy ostaa jauhoja, mutta ei sanonut mitenkään muuten selviintyvän asioista. En puhunut sonnista mitään, sillä luulen, että hän olisi vienyt velaksi sen, vaikka ei ole heiniä ja lehmät joutuvat olille. Iisakkikin pyysi päästä Aittoperälle, joten meillä on nyt vain 6 miestä, mutta eihän nyt tarvitakaan enempää, kun jäätikkökin sulaa. Jumala teitä suojelkoon siellä. Lämpöisin terveisin omasi”