Kirje 1925-6-1, Helsinki

Rakkaimpani! ”On toinen helluntaipäivä. Muistan tämän suuren merkityksen, vaikka en ole pyhittänyt sitä asianomaisella tavalla, sillä olen tehnyt töitä hurjasti koko päivän. Olen tänään mm. kirjoittanut alle 144 eläkekirjaa köyhille leskille ja orvoille lapsille. Myöskin olen tutkinut asiapapereita ja myöntänyt apurahoja tie ym. töihin. Mieleni on tästä raskautettu, mutta kun tiedän, ettei minua kukaan täällä kaipaa enkä minä ketään, niin saan paljon aikaan enkä loukkaa ketään puheella enkä käytöksellä.Kotiin en kai pääse ennen juhannusta. Kesäpalton tarvitsisin täällä, vaan taitaa olla paha postissakin lähettää. Onhan siellä semmoisia paperilaatikoita, joten mahdotonta se ei liene. Lähettäkää se heti, että saan sen Viipuriin, johon lähden perjantai-iltana Wiipuri- Koiviston rataa vihkimään. Juhlia ja puheita, jotka käyvät minulle päivä päivältä yhä vastenmielisemmäksi. ”Turunmaasta” näette mitä puhuin Uudessakaupungissa. Ottakaa se talteen kassakaapin alaosaan, sillä minulle ei jäänyt sitä.
Ellei Joella ole vielä sitä rantavarvia kylvetty heinään, niin sen saisi mahdollisimman pian käydä kylvämässä. Samoin on Joelle menevä tie laitettava kuntoon. — Lehmien syöttö minua huolettaa. Luultavasti täytyy ottaa päivälypsäville talon paras heinämaa Tammalasta. Jousen saa viedä myös sinne, että lihoisi, kun on kantakirjaan otto 17 pv Raudaskoskella. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”