Kirje 1925-6-3, Kotona

Rakkaimpani! ”Tänään pannaan vielä perunaa kellarista suoraan sillä siemenet eivät piisanneet. — Sain nyt kokea tämän kylvönteon, miten sitä pitää painaa alas suunnitelmansa. Kuin miehet joella saivat ohran tehdyksi sanoin Kanervalle: nyt joudumme pian Tammalasta pois ja neljä sarkaa sitten vain täällä niin ohra on maassa. Kanerva sanoi ei se niin pian mene kun ojatkin täytyy luoda, kun se jääpi heinälle. Se oli niin kuin kylmää vettä olisi niskaan nakattu. En kumminkaan sanonut mitään sillä minusta tuntui kuin kaikki kiirehtimiset olisivat turhia. Olin pellolla yhtenään. Miehet pian puhdistivat ojat kuokkivat pyörtänöt ja tytöt, joita on neljä reipasta tyttöä, olivat mukana. Työ sujui nurkumatta. Kylvetään heinänsiementä, jyrätään, Härkönen ajaa virtsaa ja lapset kaikki ovat kylvötöissä paitsi Kalervo, joka on sepän toverina haravakoneita korjaamassa. Suutari on vielä meillä. Tervehdys meiltä kaikilta. (ikävä)”