Kirje 1925-9-10, Helsinki

Rakkaimpani! ”Nyt lienee sinun paras panna pois päiväläiset, sillä teitä on niin paljon, että pystytte koneilla puimaan ne, jos on vaan voitu koota kaurat tällä viikolla. Arvi ja Samppa saavat ruveta ajamaan Korpihaan periltä samalla taksalla kuin Markku. Se otetaan nyt viljelykselle kokonaan nurkkaa myöten. Kun tulee se metsä eteen niin täytyy taksaa nostaa, mutta toistaseksi maksetaan sama kuin viime vuonna. Muuta ei sinne lasketa kuin ne kolme miestä. Luulen Sampan pyrkivän rautateille, joka olis meille paras ratkaisu. Mehtälästä tilitetään Janne poikineen, Wiitakangas Kusti ja Emma. Ransunkin panisin urakkatöihin, vaan ei siellä ole semmoista työtä, jonka täältä voisin määrätä. Kustilla on yksi oja kesken, jos se siihen pystyy ja yksi pieni lohko olisi ajettava ja kuokittava, vaan sitäkin on paha määritellä. Kumminkin teen tarjouksen, jos haluavat siihen ryhtyä. Kirjoitan tästä Tuomiselle. Lue se. Kirjoittakaa miten meni Weikon ja Härkösen keskustelu ja onko työnjohtajat näyttäneet hermostuneelta, kun saivat päästökirjat. Se on heille terveellistä, etteivät luule talouden heistä riippuvan. Wienon on nyt ilmoitettava, milloin on asemalla. En ehdi enempää Sydämelliset terveiset Omaltanne”