Kirje 1926-10-4, Kotona

Rakkaimpani! ”Heino lupasi sen koko koitonsa?, vaan pui tänään Mattilassa, kun oli aikaisemmin luvannut. Heino tuumasi, että puidaan kahdella koneella, kun se meidän joutuu, niin silloin saataisiin pikemmin, kun menee niin lyhyeksi ja kylmäksi päivät. Menen Mehtälään, kun karja tuodaan kotiin, niin sitä vähän järjestämään.Rättyä ei ottanut sitä sonnia. Lankila sanoi saaneensa sonnin veljeltään. Minua niin kiusaa se Wuorelan ojaus, sillä Heino kertoi vankasta muraojasta maksettavan 65 p syltä pisto pohjasta ja pyörtänöt kuokitaan ja ojamaat hajottaa siihen samaan. Kun Kusti kävi tilissä niin tuumasi, se lupasi 1 mk sylestä umpinaisemmista ojista, vaan me luomme samalla 75 p. Hän olikin luonut melkein kaksi ojaa. Hän aikoi nyt maksaa velkansa. Nyt mennään heinänsiemenriiheen, sillä turnipsit ovat kasassa ja auraamaan kahdella parilla. Taulu ei ole saanut mitään tietoa sieltä.
Wienon kanssa sovimme, että hän on vielä Oulussa, että oikein paranis hermoiltaan ym. Luulen, että hänen on näin kaikkein paras levähtää. Näin hän tuntee jotain tekevänsä ja siten ei masennu toimettomuudesta vaan aivot saavat täydellisesti levähtää. En olisi lauantaina ottanut sinua vastaan vaan nyt ensi lauantaina olisit tervetullut ja tietysti vaikka kuinka pian. En niin Heikkilän tähden ole huolissani vaan se Mehtälän. En voi ajatella Kruuvia Ouluun, sillä kyllä me jäämme liian vähälle voinnille ja hänen täytyisi jo tänä aamuna lähteä. Joella tuli kauran sänki auratuksi ja Kruuvi sanoi tietävänsä karhituksen. Korkein johtakoon työtäsi omasi”