Kirje 1926-12-8, Nivala

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Täällä ei vielä sada vettä vaan näyttä, että pian voi ruveta satamaan. Tuumasimme, että noudetaan vielä kauroja kotiin yhdeksällä hevosella, niin sitten kun kelirikko tulee, voi puida. Huomenna vasta mentäisiin savikolo aukaisemaan. Me otimme tähän yhden vankan miehen töihin, kun kävi kauppaamassa töihin. Pidämme häntä, jos vain on kunnon mies. Hän sanoo olevansa Pyhäjärveltä, vaan murre ei ole semmoinen. Kyllä Kruuvi yrittää töissä eteenpäin. Se vain on suruna meillä, kun Teuvo lauantaina ennen Ouluun lähtöään otti ranta-aitan avaimen, kysyin mitä sieltä haetaan, siellä on vähän nurkassa paleltuneita kauroja, noudan niitä varsoille. Ja nyt kun tulin Oulusta ei olekaan avainta naulassa, eikä sitä löytynyt vaikka on haettu. Täytynee tänään hommata siihen munalukko. En usko että suuri avain on kotona eikä mistään löydy. Katri voi jo hiukan paremmin vaan vielä on sitä pelkoa. Mitään erikoisempaa ei kuulu. Wieno vei sen rahan pankkiin, jonka käskit. Korkein johtakoon töitäsi omasi”