Kirje 1926-2-9, Helsinki

Rakkaimpani! ”En usko, että se Niemelän Heikki on vielä maksanut sitä sonnia. Tarjoa Heikille 1000 mk välejä Lipparin kanssa, koska se voisi heidän pienemmille karjoille paremmin sopia, eikä ole muuta kuin lihan hinta. Mutta ota selko, että se on todella Heikin. Tietysti täytyy Heikkiä uskoa, jos hän kerran sen ryhtyy vaihtamaan. Toinen hyvä kauppa olisi jos saisit 1000 mk väleillä vaihdetuksi Kullaalta sen sonnin Tapiolla.Ellet sovi näihin kauppoihin niin hankin keväällä sonnin Savosta. Weikko kirjoitti että Raitalan Auguti myös myy sonnin, mutta kirjatonta sonnia emme ota millään hinnalla. Ne paraat lehmät pitäisi välttämättä saada astutetuksi kantakirjasonnilla.Kutsut meillä oli perjantaina. Illalla oli Setälällä. Sinua kaipasivat. Presidentin ja Setälän rouvat eivät puhuneet mitään. Toiset sen sijaan puhuivat kaipuulla. Helsingin sanomista näette hiihdot ja hypyt. Ette voi uskoa, miten hurjia ne hypyt olivat. Mutta voitte aavistaa, kun näette puiden latvojen korkeudella lentävän suksijalkaisen miehen. Koettakoon Weikko myydä heiniä a 60 p että saataisiin rahaa kakkujen ostoon. Jos myy pohjan 200 mk kuutio. Kirjoitan lähemmin myöhemmin. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”