Kirje 1926-4-22, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kun tiedän huomenna olevan niin tuiman työpäivän, etten kerkeä kirjoittamaan ainakaan paljon, niin kirjoitan nyt torstai-iltana ennen sänkyyn menoa. Pitäkää nyt siitä Pekosta kiinni, jos se pystyy työhön, sillä meillä on häpeällisen huono se huoneissa oleva irtaimisto. Valitettavasti en ole ehtinyt sitä salin kalustoa ostamaan, vaikka se on aivan välttämätön saada. En kehtaa sinne muuten vieraita tuoda ensi kesänä radan vihkimisen aikoina.Wapuksi tulen sitten kotiin. Toivon tapaavani sinut yhtä terveenä ja hyvän voipaisena kuin Pääsiäisen aikana kotona käydessäni. Puuhaa tulee minulla olemaan paljon, kun täytyy määrätä kylvöt ja kaikki sen yhteydessä olevat seikat.
Laila kirjoitti, ettei pysty velkaansa lyhentämään, kun on hampaiden laitto. Tuskin koskaan saa maksetuksi, kun ei nyt talon ylöspidossa pysty. Pehkonen on täällä. On omituista, että se karttaa vähän minua. Toiset tyrkkäävät hänelle Asutushallituksen ylijohtajan paikkaa. En tiedä minua pelottaisi se Oulunläänin laajuus ja köyhyys. Aamulla toi Wieno paitasillaan 1/2 9 kirjeenne sänkyyn. Oli mukava saada ennen lähtöä. Jopa hevoshenki on syvässä Weikossa. Tarvitisimme vielä yhden, mutta ei se osto ole nyt paikallaan. Palorahan maksu on huomenna Augustille. Laita Weikko maksamaan heti. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”