Kirje 1927-10-4, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kyllä sinun kirjeesi sisälsi liian paljon rahanmenoja. Niiden lisäksi tullenee vielä Oulussa olevien menot, joista emme ole sopineet kumpi ne maksaa. Lähetän tänään Kainolle 1200 mk. Maatalouspankissahan olisi Oulussa heidän varalta vaan en tiedä, missä on se kirja. Kyllä minä nyt menen melkein kuivaksi, kun lähetän nämä kaksi erää. Kyllä täytyisi talosta saada jotain irti. Kunpa Weikko olisi saanut edes sen Laukin rahaksi. Samoin saisi myydä Polkan, jos hintaa vain saa. Lehmilläkin saisi nyt rahaa, mutta parhaita emme voi myydä ja huonoilla ei paljon lähde. Vanhempia ja parempia pitäisi saada kantakirjaan.Kerttu pyysi väkirehuja, joka onkin välttämätöntä. Mutta nyt en pääse juuri mitään hankkimaan, kun aikani on myyty valtiolle. Kyllä se asunnon laitto tulee kalliiksi. En ymmärrä, miten perhettä perustavat velkaiset virkamiehet kykenevät siihen. Ei meidänkään koti nyt vielä paljon miltään näytä ja rahaa on mennyt noin 40.000 mk. Viime yönä olin siellä ensimmäisen yön. Ei se vielä kodilta tuntunut muuta kuin ihmisten puolesta. Kunhan saisi sen kuntoon, sillä minua kiusaa niin tavattomasti nuo menot, jotka tulevat muiden menojen lisäksi. Sitten hääpuuhat ym. tulevat vielä, joten saa varata monella tavalla itseään ja kukkaroaan.”