Kirje 1927-11-11, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kirjoitin Weikolle ja työnjohtajalle. Kirjoitin sen tähden hänelle, kun ette uskalla häntä savenajoon toimittaa. En luule sen haluavan. Kallispalkkaisin mies voisi olla raskaimmassa työssä. Pojat jokainen jaksavat kuormansa kaataa, joten Y voi luoda ja Iisakki kulettaa ruuan. Minä luulen kahden miehen ehtivän luoda kolmelle hevosella. Pahinta, ettei Y ole tottunut tuollaiseen työhön. Laittakaa nyt siis savireet kuntoon. Olisi ihana, jos tällainen työ saataisiin pois mahdollisimman pian. Olisi hyvä, että olisi vakituinen työ pojilla. Weikko ajaa halot ja Kalervo heinät Eemelin kanssa. Niin järjestelen minä kamarissani 600 km päässä asiat.Kertun otteista olen minä kovin iloinen, sillä se navetta on kiusannut mieltäni ja hävettänyt minua, kun ei ole yhtään kantakirjalehmää talossa. Miltä näyttävät tytöt ja pojat? On hyvä, että saitte Junnun sinne. Hän on hyvä opettaja. Waan huonetöihin eivät voi omat pojat jäädä. Kalervonkin on totuttava hevostöihin, että saisi innostusta. — Sinun täytyy mennä Ouluun, josta lähdet 4 p tänne Syd. terveiset Isältä”