Kirje 1927-11-13, Kotona

Rakkaimpani! ”Täällä on nyt tosi talvi, pakkasta 27 astetta. Vesikin navettaan on täytynyt vetää, kun on niin tyyntä ja ei voitu pumpata käsinkään. Miesten puoli on niin kylmä, että täytyi sängyt muuttaa pitkään kamariin ja Iisakin taidamme muuttaa Muhjalaan, sillä miten hän tarkenee. Saa nähdä miten pojat rupeavat setänsä kanssa sitä korjaamaan, kun tuntuivat puhelevan, että lattiakin on painunut melkein korttelin siltä seinältä, missä ei ole ikkunaa. Miehiä tuntuu olevan paljon, sillä Pihlajamaan veljekset ovat kuin ainakin.Ja kuule, kun minä kävin perjantaina Yliniemellä Hannan kanssa katsomassa Junnua ja Emmaa ja samalla sitä poikaa, jota he suosittelivat. Otin sen pojan se oli Koivuniemen poika siis pienoisesta talosta. Hän oli hiljainen ja kiltin näköinen, vankkarakenteinen 21 vuotias ja aina ollut kotona. Ei hän ole ollut sotaväessä, kun on likinäköinen, vaikka silmät olivat isot ja terveen näköiset. Yliniemen Junnu oli sen isän setä. Hän oli körttinen. Pyysin meidän miehiä, etteivät he loukkaisi häntä. Palkkaa lupasin 3500 mk ja kahdet kengät ja kinttaat. Maanantaina hän tulee. Kunpa nyt menestyisi meillä sitä toivon. Hänen kotiinsa jäi vielä neljä poikaa, joten sanoi joutavansa ja isä oli tuonut äitipuolen. –
Tänään maanantaina on 18 astetta kylmää. Kyllä tuntuu, ettei enää tule suurta suvea. Suutarinkin pitäisi tulla vaan miten hän tarkenee tuvassa, kun on niin kylmä. Kerttu kävi navetassa 1/2 5 ja on hän aina ylhäällä siinä ensimmäisessä navetassa. Kyllä se tuntuu hyvältä. Sen Raudasmäeltä tuodun sonnin nimi on Aura, jota Vieno pikku tyttönä paimensi ja sen jälkeläisiä ovat ne parhaat punaiset lehmät. Kyllä on paljon tehty virheitä emissä, kun Iidan kanssa katselemme. Sonneja ei Iida muista ei edes Auraa, vaan meillähän on aikaisilta ajoilta muistiinpanoja vinetissä, joista Iidakin sanoi saavansa selvää. Luulen, että Kerttu saa lypsämään lehmät vaan ei ilman uhrauksia. Kyllä olis hyvä, että tulis suvi ja vielä pyöris myllykin, sillä ne jauhot, jotka saatiin eivät riitä mihinkään ja tulli Jyrkän myllyllä liian karkea. Ihmisten jauhoja ei omassa myllyssä saatu ollenkaan vaan sehän on pieni asia. Veikko on niin innostunut saamaan Korpihaalla sen saven Joelle. Ja luulen, että hän yrittää. Isomaa yritti luomaan sitä sivuojaa vaan ei ollut kerinnyt kuin 5 syltää, kun maa jäätyi eikä lapio pystynyt. Meillä tuli se Ida Rauhala sairaaksi. Hän on aivan makuulla. Lääkäri tulee huomenna häntä katsomaan, sillä tahdon kuulla lääkärin lausunnon, koska olen kuullut, että hän on sairas tuberkuloosin tähden.
Kerttu täällä on ottanut tarmokkaasti kiinni tytöt salavuoteesta. Lyyli Roivainen sai jo ehdon joko lähdet talosta tai heität Leunun kanssa nukkumisen. Vastausta ei hän ole vielä antanut ennen kuin näkee Leunun. Tämä on isä niitä meidän kotipuolen salaisuuksia, joiden ei tarvitse tulla tietoon. – Kunpa taivaan Isä suojelisi nuo meidän lapset kaikesta liasta. Voi miten olen iloinen, kun torvet heille teit. Sekin taito on niin harjoitusten tulos, että se estää monesta pahasta. Lopetan tämän ja kirjoitan aamulla lisää. Hyvää yötä. Kirjoitan vielä Kainollekin pulullemme-
Mannantaiaamu. Pakkasta 25 astetta. Puintia ei voi ajatella ja huoneet ovat täynnä puintitavaraa, ettei edes heinänvetoa voi ajatella. Veden veto on, sillä on yhä tyyntä. Nyt menevät miehet muran ajoon ja loput Mehtälästä heiniä ja olkia noutamaan. Saa nähdä kuinka kauan on niin kylmää. Melkein jokaisessa on tällä yskä, vaan minä olen terve kuin pukki. Nukkumatti Sinua narrasi yhtenä yönä omasi”