Kirje 1927-4-7, Kotona

Rakkaimpani! ”Kävin Ylivieskasta hakemassa Wienon. Hän sanoi voineensa koko matkan oikein hyvin. Otin tyynyt ja saalin niin hän sai maata odotusajan rautatievaunussa. Illalla mitattiin kuume ja oli 37,6 kenties matka rasitti. Panimme aikaiseen nukkumaan ja hän vielä nukkuu. Kiitos, ettet ollut vihainen hevoskaupasta. -Täällä satelee räntää1 aste lämmintä. Karia ajetaan. Wuolle ja Manna käyvät heinässä ja vievät aina lantakuorman mennessään Mehtälään. Olga oli luvannut tulla vähäksi aikaa tänne. Karjakko lähtee ei ensi vaan toisena lauantaina.
Kuulehan kun minä olen ajatellut semmoista, että meidän otettaisiin Oulun kunnalliskodosta yksi emakko porsas, sillä en mitenkään haluaisi hävittää tätä karjua, kun se on niin hyvä, ja nyt yksi emo on loukannut jalkansa niin tuskinpa sitä voi kantavaksi enää laittaakaan. Waikka taitais olla parempi ottaa Orismalasta, josta ennenkin on otettu. Se rotu on hyvää luontonsa puolesta. Onhan epätietoista ottaa Oulunsalosta, kun emme tiedä rotua. Aina yhtä reipas tahti työssä niin kuin kilpasilla. Eemeli on kuin ennen ja saa nyt olla matkassa mukana muiden kanssa työmailla. Se oli hyvä opetus siltä ainakin näyttää. Kirjoitan lapsillekin, joten lopetan tämän.
Wieno kertoi huolistasi. Woi kun aina näkisimme mikä on oikein. Tehtiinhän toiseltakin puolelta murhia, kun ihmiset villiintyivät. Waan mikä on seurausta vapaudesta, jonka myönnätte, se on verhon takana. Se kielipykälä meni minusta hyvin. Kunnia tuli yksin Korkeimmalle, joka on ottanut kansamme kuljetettavakseen, sitä ei voi kukaan omistaa. Hän suojatkoon Sinua omasi”