Kirje 1927-7-7, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Wieno niin ihastui siitä isän ehdotuksesta, kuin nyt Kerttu taipuisi hyvällä lähtemään, sillä Wienoa kiusaa, jos Kertun täytyy uhrautua hänen tähtensä. Wieno taas aikoi kirjoittaa sinulle itse.Täällä satoi oikein kovasti eilen. Se oli ukkosen sadetta aivan virtana juoksi paikat, joissa oli myötäinen maa. Eilen kaadettiin Tammalasta heinä. Osa saatiin seipäille vaan osa jäi levälleen. Ei siellä ole juuri heinääkään, joten mitään satoa ei taidettaisi saada, jos sen vain heittäisi. Se ylävarvi on hyvä, emmekä sitä vielä kaataneet.
Meille täytyi kutsua eläinlääkäri Castren, kun Jousen varsa oli laukannut jalkansa ja nilkutti niin pahasti. C. tuumasi, että kyllä se paranee. Se on vain johonkin törmännyt kovasti. Jousi on tallissa, vaan hän lupasi pitää sitä ulkona, kun ei tarvitse varsan pitkästi kävellä. Nyt meillä on vielä semmoinen suru, että säiliö on rikki. Rööri saatiin hyvin kuntoon vaan kun säiliö myöskin puhdistettiin niin sepäs vuoti kohta niin kovasti, että kun se pumppasi, tuli suuri lammikko vettä navetan taakse. Se täytyy korjata sitten kun isä tulee lomalle. Kesantomaalla Hakolassa vielä työskennellään ja liiteriä katetaan. Kuule kyllä tuohon Tammalaan pitää pistää lantaa, kun siinä on kasvanut niin tuuhiat paikat. Wuolle soitti ja sanoi heidän kesantomaan työskentelyn olevan siinä menossa, että kolme sarkaa vetoviemärin tälle puolen on valmista samoin ojat ovat siihen asti puhdistetut. Tänään tulee heinänsiemen Pussinperässä kylvetyksi. Lopetan, että saat taas kotoiset terveiset omasi”