Kirje 1927-8-17, Nivala

Rakkaimpani! ”Kyllä on ihana asia, kun meillä saatiin ruis kuivana kuhilaille. Kun tulisi kuiva niin pian sanoivat ohran ja kaurankin joutuvan leikattavaksi. On niin somas kun en vielä pääse katsomaan leikkoja.Nyt taas kokeilen kävellä yhä enempi. En enää herätä Wienoa aamuisin ja Kerttu saapi lukea Mehtälässä. Oli se somas, että täytyi näin kauan oleskella vain. Aivan hirvitti kuin pian on lasten lähtö ja minä vain makasin vaan nyt toki on toivo.
Tänään tulee Tyrnävän emäntien retkikunta vaan en näyttäydy, sillä enhän voi kinkata heidän nähtensä. –
Woi kun ihan yhtäkkiä rupesi selkenemään, kun äsken oli sankka sumu ja näyttää nousevan taivaalle. Iisakki aivan muokkaa navetassa vaan sitä säiliötä ei ole vielä korjattu. Pyysitkö niitä osuuskaupan miehiä tätä korjaamaan? Tänään vedetään joella suovien ympärille piikkilanka, että saadaan karja sinne. En yhtään tyttöä ole vielä saanut otetuksi ja pidämmekö tuon karjakon, sillä on hän vähän lievä vaan mukautuvainen luonne. Kunpa nuo jalat rupeaisivat jo kestämään, että pääsisin vähän liikkumaan. Lämpöinen tervehdys omaltasi”