Kirje 1927-9-9, Helsinki

Rakkaimpani! ”Tänään on jo eduskunnassa täysi työ. Luulen saavani työt reippaasti käyntiin, sillä viikon sisällä on koneisto täysin valmis. Työtä ja huolta on minulla melkein rajattomasti. Kumminkin menisi tämä eduskunta ja pankkitoiminta siedettävästi, mutta se komitea, jonka puheenjohtajana olen. En ymmärrä, miten saan siihen aikaa ja voimia. Onneksi eivät nyt paina kotihuolet niin kuin välistä ennen. Kun tiedän sinulla olevan paremmin apua kuin koskaan ennen. Kun vaan paranisi jalkasi ja saisit emannuuteen sellaisia apulaisia, joihin voisit luottaa ja jotka myös taloudellisesti osaisivat järjestää asiat, jotta pääsisit joskus meitäkin tervehtämään.Asuntoni suhteen en ole joutanut panemaan rikkaa ristiin. Etkö voisi tulla nyt heti tänne käymään, sillä minä en voine ajatella matkoja sinne ennen lokakuun 15. päivää. Voisimme silloin ostaa huonekaluston ym. tulevaa kotia varten. Siellä on nyt pantu tyttöjen kamariin uusi korkkimatto. Samoin on kyökin matto laitettu. Mutta ei ole edes sähkövirtaa eikä lamppuja. Sähkövirta on tietysti saatavissa, mutta en ole tehnyt sopimusta niin on se lakossa toistaiseksi. Tuumipa nyt tyttöjen kanssa sitä tuloasi. En ole sitä tähän saakka ajatellut, mutta nyt tuntuu, etten voi anastaa työstäni yhtään päivää, vaikka kyllä toverini sen sallisivat. Odotan lähempiä tietoja Kertun saavutuksista ja tyttöjen tänne tuloajatuksista. Sydämelliset terveiset Isältä”