Kirje 1928-2-7

Rakkaimpani! ”Wieno on juuri hierojan käsissä. Ranttilan Maija häntä hieroo. Tämä teko tuli pakosta, sillä hänen kätensä olivat niin kipeät, ettei öisin saanut nukutuksi eikä päivisinkään voinut vapaasti liikuttaa. Hieroja sanoi, että täytyy useammasti hieroa, kun kädet ovat niin pahat. Käskin Ylikruuvin noutamaan heti kirjettäsi ja kyllä hän oli iloinen esityksestäsi Mehtälän töiden suhtee. Sanoi, me menemme sinne joukolla kuokkamiehet mukaan ja emäntä myöskin. Aamulla lähdetään. Työnjohtaja olikin väliin kiusattu tuon väen kanssa, kun ei ollut keliä ja pitäisi saada joka hetki käytetyksi.Wiime yönä satoi ja tämän päivän, joten mylly pyörii ja 5 säkkiä on saatu jo jauhoja. Ne vedetyt kaurat saatiin puiduksi ja tytötkin olivat apuna. Wienokin kahvinvientireissulla oli apuna. Iida oli pahalla päällä, mutta oli hyvä, kun ponnistimme, sillä tänään ei mitenkään voinut puida, kun rysky on ulkona ja tuulee ja sataa. Kuusi miestä meni Mehtälään ja Iida. Tänne jäivät Teuvo ja Risto äestämään ja rehunajoon. Iisakki on myllyssä ja Tuomaala kotona pari päivää. Kaikki ovat tulleet joita kutsuit. Toivon Korkeimman johtoa työllesi omasi”