Kirje 1928-6-23, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Täällä kylmää niin, ettei sulata paljon iltapäivälläkään. Lauantaina sentään lähti mylly liikkeelle ja Iisakki jauhoi 5 säkkiä. Iisakki on iloinen, kun pääsi mylläriksi ja onhan se helpompaa kuin tallimiehen virka. Sain Vienolta kirjeen ja hän toivoi pääsevänsä kotiin ja sanoi tulleen jo lukuhalujakin. Kerttu tulee ensi lauantaina ja hän aina lähettää Vienolle hedelmiä, että pysyisi ruokahalu. Olen nyt lähettänyt 500 mk, vaan hän tuntuu tarvitsevan enempi, niin lähetän vielä 100 mk.En lähetä pääni mittaa, sillä en tarvitse lakkia kuin kesällä ja sehän minulla on. Sen takin kun saisin vaan ei verkasta, sillä siihen tarttuu kaikki tomu ja lika. Tarvitsisin käytännöllisen, joka ei heti mene pahaksi.
Iidan äiti on vielä sairaana aivan pöhössä. Siis Mehtälään täytyy Henna ja Lyyli mennä aluksi ei voi muita toveriksi, sillä he eivät tiedä koko taloa. Kyllä on hyvä, kun Kerttu tulee niin voimme maanantaina muuttaa. Waan puhelintiuku meidän täytyy saada tähän Mehtälän langan päähän, sillä aina täytyy puhua puhelimessa semmoisiakin asioita, joita ei saisi muut kuulla. Henna ei kyllä herää ylös vaan meidän täytyy puhelimella soittaa ja herättää. Täällä hän ei nouse vaikka tytöt lähtevät. Olen toisinaan jo miehille jakamassa kahvia, kun tulee. Lämpöinen tervehdys omaltasi”
JK Avasimme perunakuopan ja siellä oli kauniit perunat. Lähetämmekö niitä sinulle? Tuvan kellarissa tulivat perunat pahoiksi, syötämme lehmille. ”