Kirje 1929-11-1, Helsinki

Rakkaimpani! ”Soitin aamulla kotiin vaan sanoivat olevan Kallion puhelimen epäkunnossa. Liitän mukaan Kalervon kirjeen. Olen puhunut lääkärin kanssa, joka hoitaa Kalervoa. Hän sanoi, kyllä se jalka paranee sillä selässä ei näytä olevan vikaa, mutta minä otan vielä röntgenkuvan. Hän piti pahempana sitä, että Kalervo on niin hermostunut, joten hän on herkkä. Myönsin sen. Hän tarkastaa myös silmät vielä. Minusta tuntuu, että Kalervo pääsee pois. Hän on siihen tyytyväinen itsekin kuten kirjeistä näet. Kyllä hän on mennyt kalpeaksi, kun kuuma sähkötyynyt on ollut viikkoja alla, mutta kyllä hän muuten voi hyvin. Käymme nyt usein vuoroonsa hänen luona katsomassa.Älä lähde lauantaina tänne, kun ne kommunistit liikehtivät niiden syömälakossa olevien puolesta. Ne antavat meille paljon työtä ja huolta. On kamalaa, kun rupesivat hulinoimaan kaikella tavalla. Lauantaina pitäisi olla muka yleislakko. Koetamme sen tukahduttaa. En ehdi enempää. Sydämelliset terveiset teille kaikille Isältä
JK Näin Kertun viime yönä unissani kovin sairaan näköisenä. Rupeamme teettämään Kertulle palttoa.”