Kirje 1929-4-15, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Niin kuin illalla sanoin ilma on kylmää, jäätävän kylmä tuuli ja 9 astetta. Aukaisimme jo perunakuopankin ja näytti kuin kylmä olisi turmellut osaksi, sillä mätiä oli päällä paljon. Veikko taitaa lähteä tänään Tornioon niiden heinien vuoksi ja jos sais ostajia muitakin. Ei Veikko huomannut vielä sitä jälkivaatimuksella lähettämisen tärkeyttä ja moitin siitä, joten en enää sano mitään, sillä hän itse jo huomaa virheen. Sitä sonnia ei ole ostettu Yliniemelle, koska ei ole kuulunut mitään. Heti silloin viikolla, kun lähdit oli Rovanlahdelta tuotu Y:lle 5000 mk sonni. Ei tänään puida, koska on niin kylmä tuuli. Nyt luodaan karsinat, taaplataan laudat ja ollaan rantteella. Hevoset saavat levähtää. Heiniä, rehuja ja turnipsia ajetaan. Kerttu kirjoittaa tähän lisää.Rakas isäni
”Olen niin iloinen väkirehukaupoista, vaikka tiedän ankaran korkeat markkinahinnat. Nurmikki, Viitonen ja Aura lähentelee 20 kg:aa. Toisen kerran poikineet antavat toistakymmentä kiloa. Ihanan ja Heikun poijintaa odotamme jännityksellä. Lienettekö isä lukenut viimeistä Karjataloutta? Siinä on A.J.V. Virtanen kirjoittanut rehusta mutta myöskin rehukaalista. Se on ravintoarvoltaan parempi kuin lanttu ja siemenet ovat a`40 mk saatavissa niin ajattelin, että varaisimme syksyksi sitä. — Weikko kävi Torniossa ja Karlsson otti heinät vaan ei voinut maksaa kuin 55 p, koska eteläpohjanmaalta hyvää heinää myydään tähän hintaan. Karlsson soitti ja pyysi vielä vaunulastin samoja heiniä ja huonompia heiniä a`40 p. Näistä Weikko oli tehnyt kaupat siellä ollessa. Karlsson oli sanonut, että Sandberg on rongeli heinänostaja. Puhuu huomenna puhelimessa. Väkirehuja ja apulantoja ei ole tullut. — Eilen kirjoitin Tornioon ja tarjosin heiniä eräälle tullivirkailija Karlssonille, joka välittää niitä Ruotsiin. Toivon syntyvän tästä kauppasuhteen.” —