Kirje 1929-7-2, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Karjakko täytyy viedä lääkäriin, sillä muuten ei voi saada tapaturmakorvausta, vaikka kuinka hyvin olisi Jaakola sen laittanut. Puolustaa voi vain, jos ei lääkäriä ollut. Mutta sittenkin täytyy saada lääkärintodistus yhtiölle. Muu ei kelpaa.Kyllä se Kerttu on ajattelematon lapsi, kun juoksee kilpaa kipeällä jalalla. En olisi tätä uskonut enkä sallinut, jos olisin siellä. Oikein aleni silmissäni Kertun arvostelukyky. Mitä Weikon murheisiin tulee, niin niihinkään en voi paljon lohtua antaa, kun en tunne koko työtä. Eikö hän ole saanut Keson kirjaa? Tietysti käytännöllisenä ihmisenä voisin paikan päällä sen tekoa ohjata, vaan en täältä.
Luultavasti meni taas kunnanveron puolikkaasta kuukauden korko, kun päästit heinäkuulle, vaikka sanoin maksun olevan kesäkuulta. Niinhän Olkkonen peri marraskuultakin. Olisin luullut sinun muistaneen, kun silloin hätäilit sen kanssa.
Siitä poikain pyöräkaupasta en ole halunnut yleensä puhua, sillä olisin luullut heidän siitä luopuvan, kun kuulevat, etten pidä sitä tarpeellisena. Mutta kun Kalervon terveisinä sanoit, että se on kuitti meidän puolesta, niin siihen voin sanoa, ettei kirjalliset kauppakirjat tai oikeastaan vuokrakirjat maksa, mutta tulee kuitiksi. Skantz on tehnyt vuokrakirjan, jonka mukaan hän ei olisi saanut sitä edes kenellekään luovuttaa ilman myyjän suostumusta ja pyörä on sen mukaan panttina kunnes se on maksettu, Siitä on nyt maksamatta 1450 mk, jota koettavat saada Skantzilta vaan jos eivät saa niin vuokrakirjan mukaan ovat oikeutetut pitämään kiinni pyörästä. Semmoisia on tämmöiset kaupat. Mutta onhan tämäkin opiksi nuorille miehille, etteivät vasta menen tämäntapaisiin kauppoihin. Soitin Alfa Lavaliin ja kysyin onko Skantz käynyt maksamassa. Watattiin: ei ole käynyt. Toivon, että hän yrittää tätä maksaa, kun tietää minun voivan seurata hänen jälkiä, mutta hänellä on velkaa niin moneen paikkaan, ettei ainakaan paljon pysty lyhentämään. Semmoinen on se historia.
Wienolle soitin Turkuun. Hän puhui myös Kainon jalan loukkaantumisesta. Wai kuulinko väärin. Ehkä hän tarkoitti karjakon jalkaa.
Nyt on vaalitouhut ohi. Kyllä se haukunta on kurjaa. Kaiku kirjoitti minun valokuvan ohella maalaisliiton palkkojen järjestelyistä törkeää valhetta. Ehkä kirjoitan Kaikuun ja nolaan ne lukijoitten edessä. Oman kunniani vuoksi en tuosta välitä, vaan näkisivät lukijat millainen äänenkannattaja heillä on.
Se myllyn korjaaminen minua kiusaa. Se täytyy saada kuntoon, vaan pitäisi minun nähdä edes sen repiminen. Nyt on keskitettävä kaikki voimat salaojitukseen. Soita Teuvolle tai Iisakille ja puhu siitä Nannin sammalenotosta. Kesanto lienee Mehtälässä kunnossa. Sitten on latojen kuntoon laittaminen, joissa on paljon työtä. Ehkä minä kirjoitan kumminkin Teuvolle näistä. Kotona on niin paljon työtä salaojituksessa ja turnisvainiolla, ettei voi mitään muuta ajatella. Mutta sittenkin vielä yksi asia. Onkohan pojat ryhtyneet mihinkään toimiin niiden kahden ikkunan hankkimiseksi siihen miesten rakennukseen. Sen muoto muuttuisi paljon, jos siihen Weikon ja uunin viereen tupaan tehtäisiin ikkunat ennen vuorausta. Vuoraus pitäisi Iisakin ja Kalervon alkaa ennen myllyn korjausta. Sitä ei saa antaa urakalla, sillä se on pienoinen työ, vaan urakkamiehet vaativat paljon. Kalervo ja Iisakki voivat sen hyvin tehdä eikä ole liika roskasta työtä kummallekaan. Siis ikkunatilaus heti Oulaisiin ja tarkka piirustus ja mitat, että tulevat samanlaiset. Kuinka moni lehmä lypsi kantakirjatuotannon? Mikä oli keskilypsy? Sydämelliset terveiset teille Isältä”