Kirje 1929-8-2, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Eilen rupesi iltapäivällä satamaan oikein kovasti, niin että virtana vesi vyöryi kartanolla. Joella kuului olevan melkein se ylävarvi koossa. Eilen oli siihen jäänyt vain joitakin takkoja kantamatta, kun alkoi sataa. Niittäminen on kaikki. Nyt perjantaiaamuna on pilvinen ja sumuinen aamu lämmintä 15 astetta ja näyttää siltä, että milloin tahansa voi ruveta satamaan niin painavaa on tämä ilma. Veikko lähtee miesten, hevosten ja traktorin kanssa Joen kesannolle. Jos ei sada niin naiset napittamaan. Mehtälässä oli saatu mitä oli kuivia heiniä osa ja loput oli pantu takoille ja nappeja tehty mitä sateelta sai rauhaa. Nyt hiljalleen alkaa sadella. Ei taida päästä ollenkaan niitylle tänään. Martikaiset lähtivät eilen aamupäivällä pois. Se saksalainen poika ja Toivokin tulivat tänne koskenlaskusta.Vieläköhän hikoilet yöllä ja onko Sinulla kuumetta? Se lähtösi oli niin somasten hetkien ympäröimä, että eilen vasta tajusin oikein, että olit mennyt. Kunpa muistaisit pitää syönnistäsi huolen, että saisit ruokahalusi takaisin, sillä se sittenkin olisi tärkeintä tämän maisen elämän vaellusaikana, kun ruumiin täytyy pysyä kunnossa toimittaaksemme, mitä meidän on määrätty tekemään ja täyttämään. Jumala suojatkoon Sinua omasi”
JK Teuvo juuri soitti ja sanoi voivansa niin huonosti, että pitää tulla lääkäriin. Teuvo raukka onkin tämän niittytyön aikana laihtunut, etten tahtonut silmiäni uskoa. Vaan Teuvo on niitä luonteita, jotka kärsivät sielullisesti. omasi”