Kirje 1930-3-11, Kotona

Rakkaimpani! ”Maanantaina rupesi satamaan lunta ja tuli niin paljon, että peittää maan ja kärryillä ei voi enää kulkea. Tuntuu tosi hyvältä, kun päästään metsään. Eilen pantiin viimeinen heinälasti menemään. He pyysivät lähettämään 8 lastia ja niin nyt on lähetetty. Niiden paino oli 32000 kg, en oikein tätä muista vaan päätettiin, että otamme oikein laskupaperia ja lähetämme laskut, kun joka lastista täytyy antaa oma selitys. — Eilen jo ajettiin lantaa, kun tuli lunta ja nyt mennään Sarjanperältä hakemaan sahapuita heinänajon ja karinajon rinnalla. Kyllä tuntuu nyt pitävän hyökätä, kun on lunta. —Kerttu on oikein reipas ja tänään tulee kirkonkylän kansakoulun tytöt ja Kerttu pitää niille selostuksen karjasta. Se on nyt ensikerran, vaikka lienee karjanhoitoa luettu jo ennenkin. On oikein hyvä käydä navetassa, kun maitokin on ensiluokkaista ja karjakko hyvä, vaikka se täytyy tunnustaa, että kyllä navettaan uppoaa ruokaa eri tavalla.
Kuulkaahan, jos vain minä saisin rahaa niin Wieno ostaisi yöpaidan Kertulle, kun on hänen nimipäivä ensi maanantaina. Anna isä rahaa niin koetamme sitten maksaa, sillä minullahan on niin kovasti muutakin velkaa, kun siellä ollessani olin aina vailla. Korkein teitä siellä suojatkoon äiti”