Kirje 1930-4-30, Helsinki

Rakkaimpani! ”En milloinkaan ole ollut niin kauan kirjoittamatta kuin nyt, kun olen puhelimella jutellut. Suhteemme on niin tullut läheisemmäksi, vaan historia on kärsinyt paljon, sillä minun jälkeenhän ei jää juuri mitään muistiinpanoja kuin kirjeeni, joita lienee tuhansia. Kirjoitin tässä jo puhelua odottaissa Weikolle. Puhelu viipyy nyt niin kauan, etten taida joutua pohjalaisia saattamaan, jotka ovat olleet kokouksissa.Kalervo lähti kuten sanoimme illalla. Taisi se tuntua vähän ikävältä lähtö, vaan hän meni siinä tiedossa, että se retki jää muuten tekemättä. Täytyy lähteä asemalle ja peruuttaa puhelintilaus, ellei heti tule. Kirjoita nyt Kertun sairaudesta ym. kun et kahteen viikkoon ole kirjoittanut. Tervehtäin Kyöstisi”