Kirje 1930-6-29, Kotona

Rakkaimpani! ”Täällä on meillä nyt erikoista. Eilen, kun soitit (josta kiitos) niin tultiin sanomaan, toinen emo on kuollut ja eläinlääkäriä emme saaneet, hän oli matkoilla. Soitin Haapavedelle Castren tuli ja tutki ja arveli, että on pernarutto kysymyksessä. Hän otti pernat molemmilta sijoilta ja lähetti Helsinkiin tutkittavaksi. Tänään aikoi hän ilmoittaa omata tutkielmansa tulokset. Nyt juuri soitti Castren ja sanoi sen olevan täydellisen pernaruton. Täytyy olla nyt tosi varovainen. Ne on haudattu syvälle maan sisään siihen liiterin päähän. Castren aikoi lähettää kirjelmän, jossa neuvotaan varovaisuus menetelmiä. Usein tulemme tapahtumien keskelle, joita emme osaa aavistaa. Toiset siat näyttävät terveiltä ja muutimme ne toiseen aituukseen. Pulveria on annettu sijoille taudin vastustamiseksi. Lehmiä on kauhea tuoda nyt salaojitetulle, kun rutto on sikalassa. Mitä teemme, sillä hyönteiset ovat ahneita liikkumaan näissä paikoissa vaikka olemme käyttäneet runsaasti kalkkia vaan sittenkin pelottaa tuoda karjaa likelle.Kainon kanssa kulemme sikalassa, sillä karjakko, Kerttu ja tytöt, kun ovat karjan kanssa tekemisissä eivät voi tulla sinne. Lapsia turnesmaalla on 50 ja Kerttu on niitä johtamassa. Nyt on Sinulla siellä rutto. Korkein Sinua antakoon voimaa johtaa oikeaan ja maltilla – Pistän tämän Mustakallion mukaan tuoman tervehdyksen kotoa. Seuraamme mukanasi tässä kummallisessa tilanteessa. Kaikissa on Herra kanssamme omasi”