Kirje 1930-7-9, Kotona

Rakkaimpani! ”Olen odottanut puhelin puheluasi ja siksi en ole mitään sanonut. Toki kaikki siellä meni rauhallisesti. Nyt on Sinulla levähdysaika. Ei ihminen kestä aina samaa jännitystä. Olen niin iloinen, kun saat kaikkea katsoa nyt syrjästä ja levähdyttää hermojasi, sillä emmehän tiedä, milloin taas Sinua tarvitaan taisteluun. Toivon, että levähdät täysin siemauksin, kun kerran on annettu siihen mahdollisuus. Mitä tulee sisäisestä rauhastamme, se kait on tällä kertaa kysymyksemme.Täällä kävi Kemistä Suhosen emäntä ja kertoi, siellä on ikävää, sillä yölläkin tulee tuntematon auto ja miehet ja ottavat yövuoteelta isännän tai jonkun perheen pään ja vievät mennessään ja tapahtunut semmoistakin, että on ammuttu kodissaan ilman mitään yhtäkkiä vaan. Tämä tapahtuu porvarien puolelta kommunisteja vastaan.
Täällä me teemme rauhassa heinää. Miehiä on 20 ja ilmat ovat mitä ihanimmat. Kesanto saatiin eilen loppuun kynnetyksi ja Niilo äestää. Yksi mies on haraillut juurikasvimaita. Milloin Vieno tulee kotiin. Huomaat että kaikki tulee tähän kirjeeseen ilma yhtenäisyyttä Korkein teitä siellä siunatkoon omasi”