Kirje 1931-10-3, Helsinki

Rakkaimpani! ”Aikomukseni oli käydä kotona viikonvaihteessa, mutta ensimmäisen kerran tapahtui, ettei virkatoverini siihen suostunut, kun elämme semmoisten yllätysten keskellä pankkimaailmassa, ettei tiedä mitä huominen päivä tuo tullessaan. Mahtavan Englannin samoin kuin Skandinavian rahakanta on laskenut arvossa. Me koetamme pysyä kultakannalla ja pitää markkaa yllä vaan voi tulla sellainen hetki, että meidän täytyy myös mennä virran mukana. Mutta me tahtoisimme ainakin valita ajan, ettemme joutuisi potkupalloleikkisille markkamme kanssa. Velkainen kansa tahtoisi, että heti hellittäisimme, mutta meidän mielestä se olisi ainakin tällä hetkellä onnettomuus.Luultavasti en nyt pääse kotiin ennen kuin 25 pnä, sillä minulla on täällä kokouksia 11 ja 18 pnä. Marraskuun 1 pnä lupasin puhua raittiusviikon avajaisissa, joten täytyy silloin olla täällä. Mielelläni olisi käynyt, vaikka tiedänkin, että asiat tulevat hyvin hoidetuksi ilman minuakin. Toivon, että onnistutte saamaan navettaan kunnon tyttöjä ja ehkä se Aune olisi sopiva kyökkiin. Weikolle kirjoitin rengeistä kuten näet. Eikö saanut se Niilo paikkaa. Kyllä se on ikävä juttu, sillä se pitäisi saada pois meiltä. Sinne Rapakkoon se olisi sopiva. Olisi pitänyt Teuvon suosittaa sitä. Kirjoittakaa nyt useammin. Myykää Koitto, jos saatte kohtuullisen hinnan. Muuten panette sen ammeeseen, ellei saa 1200 mk.”