Marianpäivänä 31 (13.3.) Rakkaimpani! ”Olen jo täällä kiinni kaikessa touhussa. Maanantaina sanoi karjakko olevansa kovasti kipeä. Koetimme hoitaa ymmärryksemme mukaan häntä vaan yhä oli kova kipu vatsassa. Hän lähti lääkäriin ja lääkäri määräsi heti tulemaan sairaalaan, sillä vatsassa oli matoja ja hän ottaa ne lääkkeillä pois vuorokaudessa. Kaino joutui pääksi navettaan. Heti poiki Nullikki kesken. Tosin vasikka oli elävä vaan pieni ja kohta kuoli. Mätää tuli kovasti. Kyllä meille tuli kiire, sillä Nullikki oli tuntuvien nuorten pöydässä. Navetta on niin täysi, ettei tahdo saada eristettyä tilaa mihinkään. Kalkkia ja lysoolia käytettiin runsaasti. Siirsimme sen seinän viereen viimeiseen pöytään Knuutin puolelle. Kaino huuhtelee ahkerasti ja pitää huolta puhtaudesta. Keskiviikkoaamuna, kun Kaino meni 1/2 5 navettaan, oli Neilikan vasikka näkösällä puolitiessä ja samanlainen, kun Natan pyöreäpäinen ja pää oli suuri. Etujalatkin olivat ulkona vaan siitä ei saatu mihinkään liikkumaan. Se oli niin kuin kivessä. Nuori raukka makasi suorana ja väliin valitti. (minä kävin navetassa 1/2 11 ja Kaino, kun tuli harjoituksista 12 aikaan, eikä silloin mitään näkynyt). Herätin Veikon ja Iisakki tuli tallista avuksi, mutta vetäminen tuntui turhalta. Soitin eläinlääkärille. Hän ei oikein luvannut eikä kieltänytkään tulemasta, vaan Veikko pani hevosen aisoihin ja nouti lääkärin. Hän sanoi, ei voi vasikkaa paloa, täytyy ottaa kokonaisena, kun se kerran on noin pitkällä tulossa. Nuora sidottiin niihin eturämpylöihin ja nyt alkoi vetäminen. Eläinlääkäri piti kiinni siitä vasikasta ja aina käännätti sitä, kun vedettiin, sillä se oli kylellään. Ja vihdoin se tuli ja maha oli suuri. Lääkäri selitti; tämmöisiä sanotaan vesivasikoiksi. Lääkäri hoiti sen oikein hyvin ja kaikki puhdistui heti. Ruiskeenkin hän antoi. Tämä tapahtui tiistaiaamuna. Neilikka raukka oli hyvin sairas ja värisi. Lääkäri käski panna ilmaa utareeseen. Kainolla oli neula kiehumassa varalta, jos tarvitaan eikä hän voinut olla muualla kuin navetassa. Iltapäivällä neljän aikaan, tuli Kaino sanomaan, Neilikka otti heiniä suuhunsa ja nousi ylös. Olimme iloisia. Taas juoksee Kaino, Nassukka antaa pian vasikan. Ja niinpä lypsyaikana saimme Nassukalta oikein ison sonnin. Se ei heti puhdistunut, joten käskin Kainon nukkumaan ja herätän hänet lypsämään heti, kun puhdistuu. Hoitelin tuota lepäävää raukkaa. Annoin sille hyvän voimakkaan lääkkeenkin yksin. Kaikki kävi niin hyvin, sillä Nassukka on viisas ja ymmärsi, että tarkoitan hyvää. —Karjakko meni heikoksi, sillä sitä matoa oli ollut iso vihti. Hän nyt makaa ja Kaino on täydellä höyryllä navetassa posket pyöreinä ja punaisina. Kaikki on niin sopusointuista täällä. Olimme Veikon kanssa viime pyhänä kirkossa ja Mustakallio saarnasi. Täällä oli jo niin lämmintä, ettemme lämmittäneet huoneitakaan 3 päivään. Emme mene nyt kirkkoonkaan. Nautimme kodin rauhasta. Se kait on nuorisoseurapäivä ja Kainolla on iltamissa tervehdyssanat. Iisakki on ostanut oikein komeat kintaat ja on oikein isäntä navetassa. Savia ajetaan, rankoja, heiniä ym. Tulethan isä pääsiäiseksi kotiin. Terveiset kaikille äiti”