Kirje 1931-4-10

Huhtikuun 10 päivä ”Taas on Sinulla Kyösti yksi porras noustava ylöspäin. Viime vuosi, jonka heitit taaksesi olikin niin erilainen. Oli pinnalle nousua ja laskua. Tämmöinen heittelehtiminen on kuluttavaa sielullisesti. Sen täytyy koskea ja kuluttaa henkisiä voimia. Mutta, jos kaiken otat Jumalan kädestä — niin kaikki se mitä nyt taaksesi heität on Sinulle suuri voitto ja saavutus, sillä Jumalan muovaileminen käypi kipeästi. Minusta tuntuu, kun Korkeimman tahto olisi nyt, että Sinun aikasi on ollut ja on vielä olla syrjässä ja hiljaa. Katsoa vaan kuin toiset ovat pinnalla. Kokoat voimia tällä hiljaisuuden hetkellä tulevaa tehtävääsi varten. Sanot vaan: Herra tässä olen Sinun tahdostasi niin kauan, kun minua jälleen tarvitset. Kultaisia ovat nämä hiljaiset ajat, jolloin saa olla syrjässä ja eheytyä uudelleen omaksi itsekseen, jonka henki on niin panssaroitu totuudelle, ettei sitä syrjästä saada horjumaan. Mitä on edessämme, emme tiedä vaan se on varmaa, että Luojamme on luonut Sinut tehtäviin, jotka vaativat paljon. Ja Hän seisoo rinnallasi ja auttaa, jos vain pyydät. omasi.”