Kirje 1931-4-23, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Siinä reunamuistutuksineen oli keväimen tuntua. Edellisessä kirjeessäni sanoin jo kevään tunnun auttavan, halun nähdä ja tuntea kevään tuloa siellä, jossa sen valtavat voimat näkyvät sekä havainnollisesti että tunnossa.Koetan päästä toukokuun alussa sinne. Kauan en voi olla, mutta näkeminen riittää tuntea ilmapiirin. Harjoittelijat tullenevat 5 päivä tienoilla, sillä maataloushallitus myöhäisen kevään tulon tähden on kehottanut lopettamaan lukukauden vasta toukokuun alussa. Kaikessa tapauksessa on hyvä, että muutitte Mehtälään ajoissa, että saa kevättyöt tehdyksi ajoissa. Se on siksi iso talo, että se vaatii sekä kättä että silmää pysyäkseen kunnossa. Saa nähdä saako Eetu pysymään järjestyksen ja vauhdin. Uskon hänen koettavan, sillä onhan se kunnia-asia. Onnettominta on, jos se elämä töksähtää toisiinsa, kun kaikki lienevät vähän lyhytsivuisia. Mutta ehkäpä saavat sitä jokainen varoa.
Toivottavasti saan aamulla Weikolta kirjeen, josta näen miten hän on miehiä jakanut. Hänellä on oma havaintonsa ja tuumansa. Ja täytyyhän siinä ottaa kaikki puolet huomioon. On aikanaan hauska nähdä minkälaisen muiston hän on tuonut Oulusta. Kyllähän se tulee tarvituksi??? Ja hyvähän on, ettei tarvitse Taikaakaan rasittaa vielä, kun jalkakaan ei ole terve. Soitan illalla Weikolle, että kuulen matkansa tulokset Weikolta itseltään.
Ja kuten sanoin toivon viikon perästä pääseväni luoksenne. Kesällä pantiin savia sikalan seinän viereen, etteivät kevätvedet ryntäisi sisään. Nyt huomaan, ettette ole tehnyt virtoja, että pinta ja räystäsvedet olisivat virranneet ojiin. Pitäkää huoli, ettei vesi virtaa myöskään ulkokellariin. Sekin on vierailla hoidettavissa. Kirjoitan niistä Weikolle, koska täytyy muistuttaa ojista ym. Kun joka päivä saan tuoreet uutiset puuhistanne, niin enempää en nyt pakise. Keväinen tervehdys! Tulen pian kokemaan ja näkemään sen tuntua! Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”