Kirje 1931-4-9, Nivala

Rakkaimpani! ”Täällä on vain kiirettä heinien myyntihommaa. Puhelin pärrää ja ainahan se tahtoo yksi mies olla hukassa, kun hänen liikuntansa on vähän liian laajalla. Ja niin me Kainon kanssa joudumme tietämättömyytemme tunnustamaan aina vähän ajan kuluttua.Tänään maksaa Veikolla priimaheinät a`54 p vaunuun lastattuna. Täällä juuri kävi Haapajärveltä yhtiösonnin ostaja. Näytin Koittoa vaan en löytänyt sen emän ansioluetteloa ja en tiennyt hintaa, enkä varmaa sen myynnistäkään. Katsoja oli hyvin ihastunut Koiton ulkoasuun. Nyt päätimme, että te siellä sanotte myydäänkö ja millä hinnalla ja Kerttu, missä on sen sukutodistus? Nämä paperit pitäisi olla siellä Haapajärvellä. Sonniyhdistyksellä on kokous tiistaina ja siihen mennessä pitäisi olla tiedot osoitteella: Viljam Riistaniemi H:järvi. —
Meillä on nyt nuohooja ja sanoi taas olevan tiilejä pois Välikamarin ja Sinun kamarisi tornista vesikaton rajasta, jonka Liikalan Pekka vasta korjasi. Kyllä täytyy olla suojelus, kun ei tullut tulipaloa. Suutari suutaroi. Karjakko sanoi, ettei hän kenkiä tarvitse, kun saisi vain pohjat saappaisiin, tietysti hän saapi kahdetkin.
Kertulle terveisiä, ettei Neilikan yhdestä vetimestä tule mitään ja utare on aivan pehmeä. Mätää juoksee yhä, sehän johtuu siitä vaikeasta synnytyksestä. Ei mitään erikoista kuulu. Veikko lähti juuri Mehtälään, kun Pyhäjärven osuuskassalle oli yksi mies ostamassa heiniä, niin Veikko meni näyttämään, että on selvä peli myydessä. Iisakki meni haudalle ja viipyy siellä yötäkin, kun on seurat ja niin paljon saattoväkeä. Lämpöiset terveiset kaikille äidiltä”