Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Teidän ei ole syytä olla pahoillaan, vaikka Nanni ei ole tullut, sillä tuliterä on jo mennyt. Parempi oli kun viimeinen yritys tehtiin nyt tällaisena aikana, jolloin on tarjolla työvoimaa. Mene nyt heti sinne Pilkkilään tai lähetä puhelimen kautta terveisiä, että käy meillä. Minä ehdotan ottamaan hevosen ja menemään siellä käymään, niin voit heti tutustua häneen. Ottakaa vain Siiri ja Marttakin, jos uhmailutta haluaa, mutta älkää pyydelkö, jos ei itse ilmaise haluaan.Weikko oli mielestäni tehnyt hyvän sopimuksen poikien kanssa. Eikö Olavi näytä nololta, kun ei ole pyydetty, vai uhmaileeko hän meno mielessä. Sano Weikolle, että puhuu toisillekin, jotka aikoo ottaa, etteivät tunne itseään syrjäytetyksi, kun on toisia jo otettu.
Walvomisesi riippuu nähtävästi minun huolista, joita on taas ollut sen Suomenmaan asioissa, mutta nyt ne ovat taas vähän järjestyneet, joten voimme nukkua molemmat. Pyytäisin sinua tänne vaan tulen kahden viikon kuluttua ja ehkä hääpäiväksemme sinä tulet tänne. Mielellämme otamme vastaan, jos hetikin tulet. Kirjoitan töistä Kalervolle. Mene nyt Hiitolaan sanomaan, mutta älä viitsi rämpiä niitä metsiä rasittuneilla jaloillasi. Woithan lähettää tyttöjä sinne. Onpa se hyvä, että ihmiset saavat marjoilla rahaa. Toivottavasti tilattomatkin nyt tekevät voitavansa. Onnetonta on, ettei marjoja käsitellä oikein vaan lyödään säkkeihin, suuriin saaveihin jne. joissa ne rikkoutuvat. Paras olisi jos astioista saisi ne suoraan laatikoihin. Silloin ne olisivat kunnollista vientitavaraa. Vaalitettavasti eivät välittäjät ole panneet tähän huomiotaan. Kirjoita nyt usein ikävöivälle Kyöstillesi”