Rakkaimpani! Nousin tätä kirjoittamaan sunnuntaiaamuna, kun et lauantaina saanut kirjettä. Alotin kirjeen sekä Suomen Pankissa että eduskunnan istunnossa, mutta molemmat jäivät kesken. Mitään erikoista ei minulla luonnollisesti ole, kun puhelimessa kuulin asioiden kehityksen. Oli omituista, kun perjantaillisessa kirjeessä, joka jäi lähettämättä annoin mm. ohjeen, että siihen väliseinään täytyy panna niitä vanhoja ikkunoita. Kyllä se on sentään outoa, että Heikkilän navetassa on väliseinä, vaikka eihän Heikkilä olisi koskaan sen täyttä elättänyt. Mutta sittenkin. Ajatelkaa nyt päähän asti se karjakkoasia. Kyllä se sellaisella karjalla täytyy olla kunnollinen karjakko. Mutta ehkä Kaino siihen kelpaa, kunhan ottaa vastuulleen yhdessä K.Ruostesaaren kanssa, joka lienee valpas. Silloin ottaisitte vielä lisäksi yhden tytön, joten työvoimaa tulisi kyllin. Mutta jos Kaino ei halua yrittää, niin hankitaan karjakko, sillä niitä on kyllä tarjolla. Pääasia on, että tulette yksimielisyyteen tästä. Kerttu on nyt retkeilyllä. Kun saamme kirjeenne niin tuumimme Kertun kanssa tätä ja hoidamme sen hankinnan. Kiidätän tämän asemalle tuomaan terveisemme. Olisin toivonut sinun tulevan tänne, mutta hyvin ymmärrän tulemattomuutesi, kun väki muuttelee. Mutta jos et ole terve niin tule heti. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”