Rakkaimpani! ”Sydämestämme sanomme, kiitos rahasta. On niin kamalaa, kun työväki tahtoo rahaa eikä ole antaa ja se on jo tienattu. Viemme heti tämän nyt kunnanveroon, minkä nyt lähetit. Puhun näin, kun meitä kiusaa tuo, että tullaan tahtomaan 3-400 mk, että saamme ostaa vaatetta ja jos myisi lehmän niin ei tule paljonkaan apua. Ainokaan ei ole vielä paljon ottanut. Hän pyysi 400 mk. Sen saimme apteekista niin läpäsimme sen. Ransu tulee myös yhtenään tahtomaan. Hän on meille kallis mies vaan niin täytyy ollakin. Kummastella täytyy miten ihmiset pärjäävät.No niin olen lukenut kirjeitäsi, niitä jolloin emme tienneet toisistamme. Ne ovat suuri aarre meille. Olit kirjoittanut erikoisesti lapsille. Niitä kirjeitä luki Kalervo ja näki niissä isän todellista huolehtimista lapsista. Rakas Kyöstini anna anteeksi, jos väärän kuvan lapsille olen isästä antanut heidän varhaisvuosinaan. Onko ollut väärin, että isän tahto oli lakimme, tuliko tämä minun esitetyksi niin jyrkässä muodossa, että lapset siitä loivat liian vaativan isän. Näitä pohdin. Entiset kirjeet ovat kyllä todisteita, että niin en ole tahtonut vaan jo kumminkin jotain tämmöistä käsitystä jäänyt. Puhelkaapa tästä nyt. Tytöt osaavat jo selostaa, miten isää, jota ei näkynyt, kuviteltiin. Nyt, kun katselin tuota tästä elämästä poistumista niin täytyi elää takaisin päinkin ja tulee eletty elämä niin elävästi mieleen.
Karjakko on oikein hyvä kunpa saisimme hänet viihtymään. Mitä ovat harjoittelijat ei vielä saa ollenkaan selvää. Äestämässä koetetaan olla vaikka maa aamuisin on jäässä vaan kuivaa se on maantiet pölisevät kovasti ja peltojen sanoi olevan kuivia. Kalervon pitää itse joutua nyt pajaan kun seppää ei ole tullut. Eino voi hyvin. Hänellä pitää olla semmoinen kääre vartalon ympäri kun sinullakin oli. Vai oletko sinä voinut jo kääreen jättää pois vai miten voit. Iltapuoli on meilläkin. Minkälainen on matkamme vielä ja miten lähdemme. Jumala yksin sen tietää. Lämpöinen tervehdys omaltasi”