Kirje 1933-7-22, Helsinki

Rakkaimpani! ”Panen tähän mukaan Kalervolle kirjeen. Lue se, että tiedät huolestua näistä, sillä jos vastaus jää sinne Ylistaroonkin arkipäivään, niin jää se kokonaan. Ja muutenkin kirjeisiin ja ennen kaikkea siemeniä koskeviin pitäisi vastata heti. Olipa se taas ikävä, kun Nivalan miehet joutuivat taas kotoa pois kiireimmäksi ajaksi. Niiden armonanomus tulee aikaisintaan esille 2 pv elokuuta. Olen koettanut niiden esille tuloa kiirehtiä, mutta kun ne lähetettiin Korkeimpaan oikeuteen lausunnonantamista varten niin on vaikea tietää palaako ne 2 pv, jolloin on istunto. Saapa nähdä eikö tule taas syyte minua kohtaan, elleivät saa armahdusta, sillä siellä on se usko, että minä voin mitä tahansa, kun vaan haluan ajaa. Eivät ne liene minua sotkeneet pidätyksiin, sillä ymmärtänevät sen, että se on oikeusviranomaisten asia, joten tässä ei ole kenelläkään vaikutusta, mutta armahdusasiassa luultavasti neuvottelevat. Mutta tästä ei saa puhua, sillä silloin saan syytteitä, vaikka kuinka armon aurinko paistaisi.Katrille saat sanoa, että panee kassakirjaan Kertulle annoksi vaan sen mitä on talon rahoja antanut, sillä minä maksoin Kertulle minkä hän omiaan oli ottanut ja sen ei tarvitse kulkea kirjojen kautta. En erikoista muista. Elna jää paikatta ja viikon kuluttua mennenee Riistavedelle, sillä en ainakaan nyt yhden hengen yhtä ateriaa varten ota taloudenhoitajaa. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi