Kirje 1933-9-7, Helsinki

Rakkaimpani! ”Mitään erikoista ei minulla ole vaan kun sain Salmisen kirjeen niin laitan sen tämän mukana nähtäväksesi. Kenties on M.lle sanottava, että S. on aikonut ottaa huomioon. Tähän kirjeenvaihtoon en olisi ryhtynyt vaan kun kuulin Taavilta, että rouva H. on luvannut suosittaa sitä toista eikä M. niin tapahtuisi siinä vääryys M. kohtaan. Kun Salminen tulee siellä käymään niin käynee luonanne, joten joutunet itse antamaan lausuntosi. Sen tähden on hyvä, että tunnet asian.Olipa hyvä, kun Katri Raudaskoski jäi taloon. Sillä hän on tuki ja turva Muhjalassa ja työssä. Jos Aino olisi vielä jäänyt, niin olisitte saaneet olla tyytyväisiä. mutta hyvä näinkin ja hyvä, että Aino pyrkii eteenpäin. Tietysti neuvottelette Katrin kanssa, jos hän tietää sopivia tovereita. Olipa onni, että saitte leikot loppuun molemmista taloista ja voitte vähän Weikkoakin auttaa. Kunpa olisi ilmoja, että saataisiin puiduksi viljat. Siitä Tammalsta saisi nyt tavattoman hyvää Wirtasrehua, mutta se täytynee syöttämällä saada maidoksi. Mutta niitä täytyy paimentaa. kyllähän se syöttö ja myöskin niitto kostaa itsensä ensi kesänä, mutta ei voine sitä välttää. Niitä maantien takana olevia uusia ketoja ei saisi enää jyrsittää eikä polkea. Onneksi Tammalassa on luja pinta. Joelta täytynee tuoda karja pian kotiin. Kirjoittakaa pian. Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”