Kirje 1934-9-11, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kävin aamulla asemalla, mutta Kerttua ei tullut. Käskin vielä kello 10 käydä neiti Tirkkosenkin asemalla, mutta ei ollut tullut. Meillä on pesty ja pyykätty 4 päivää. Ei liene sitä nurkkaa, jota ei olisi penkonut. Eikä kysy mitään. Eilen oli ikkunain pesijä. Eihän hän siitäkään mitään puhunut, vaikka talon tilille hän sen pani. Ja saikin panna, ellei oma pää kestänyt, mutta joku toinen olisi kysynyt. Kyllä hän on myllertänyt kaikki. Tänä aamuna pisti kaikki pusseissa olleet puvut palkongille ja pisti sen lukkoon, ettei pääse varkaat, mutta ei myöskään muut talon asukkaat. Konttuureja valitti pieniksi niin kuin onkin. Varmaankin on hän hyvin määrätietoinen ihminen. Mutta nyt jo osaan sanoa, että kalliiksi tulee hänen emännöiminen. En ole tosin syönyt kuin 4 ateriaa, eikä niiden suhteen ole mitään sanottavaa, mutta ehkä hän on ostanut yhtä ja toista talouteen, koska nyt jo pyysi rahaa, vaikka vuokranmaksusta jäi torstaina 200 mk. Tietysti annoin mitään puhumatta, mutta jäin hieman ihmettelemään. Erään ison porstan olen nähnyt uuden, mutta voi olla muutakin irtaimistoa. Kun hän oli yhden hengen taloutta ennekin hoitanut niin arvelin hänen osaavan yhdelle emännöidä. Ja ehkä osaakin, sillä ei tämä asunto ole ikinä niin puhdas ollut kuin nyt, mutta kokemus osoittaa mitä se tulee maksamaan. Kyllä sanoin ensi päivänä, että tulot ja menot on pantava ylös ja tätä varten on ostettava kirja. Ja sen hän varmasti tekee, sillä hän on hoitanut liikkeen kassaakin 8 vuotta, 2 vuotta emännöinyt eräällä kauppiaalla, 2 vuotta eräällä apteekkarilla ja vuoden professorilla. Hänen äänensä luulin olevan painuksissa vaan taitaakin olla kahiseva. Siinä kuva emännästä ja puhtaasta kodistani. Kerttu saa aikanaan antaa paremman kuvan, kun naisen silmällä seuraa talouttamme.En ymmärrä sen Katrin kotiin menoa, kun kotikin myydään. Hän oli niin talon ihmisen tuntoinen, että olisin suonut hänen olevan. Arvaan teidän olevan samaa mieltä ja olette koettaneet saada häntä jäämään. Mitä siihen palovakuutukseen tulee niin olen sitä tuntuvasti nostanut tämän vuoden alusta, joten ei sen pitäisi tähän maksuun vaikuttaa. Oliko Mehtälä erillään. Jos olette maksaneet, niin on se pantava Mehtälän tilille. Minä muistelen sopineeni, että lähettävät kuitit tänne, mutta sinne kuuluu tulleen. Se on luonnollinen vakuutus, sillä kamalaa olisi jos talo palaisi ja olisi vakuuttamatta.
Minulla on niin koti-ikävä, kun on näin kauniit ilmat, vaikka tiedän, etteivät työt ja järjestelyt minua kaipaa. Kirjoitin Veikollekin ja ilmoitin, että hän saa lainata metsärahoja, jos tarvitsee, jotta saa täydellä höyryllä korjata laajoja kylvöjään. Lupasin ostaa häneltä käypään hintaa ohria, jotta saa niillä maksaa korkoja, samoin osta kaikki liikenevät heinänsiemenet häneltä. Kun nyt tuli hyvä vuosi, niin pitäisi saada nyt laareihinkin, sillä on kamala käydä aitoissa, kun laarit ovat tyhjät niin kuin ovat nyt sota-ajan jälkeen olleet. Niin pohjoisessa pitäisi olla kahden vuoden siemen varastossa, kun niin usein tulee epäituista viljaa. Niin oli ennen mutta nyt ei ole kenelläkään siihen mahdollisuutta. Muistan kerrankin, kun myin 5 pitäjän miehille ohria, kun tulivat kruunun puodista ostamaan, jossa oli vain vähän myytävää. Nyt kun olemme saaneet kunnollisen kuivausriihen, pitäisi päästä lujemmalle pohjalle viljakysymyksissäkin. Jo tuli vanhaa nuottia taas, vaikka olen ulohtaalla. Sydämelliset terveiset teille Kyöstiltäsi”