Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi ja kortteeristasi. Jouduin Mehtälään, sillä Mari tuli kuumeeseen ja lääkäri pelkäsi keuhkokuumetta. Kuume on ollut itsepäisesti yli 38. Sunnuntaina jo aleni ja tänään maanantaiaamuna oli 37,3 ja ruokahalu on palannut ja pikku tyttö saa nyt syödä tarpeekseen, sillä me pelkäsimme, että täytyy ruveta antamaan lisäruokaa vaan nyt on voitettu, sekin pelko, kun Mari syöpi. Aion heti kirjoittaa, kun tulet kotiin vaan täällä on tarkasti aika otettu, ettei saa rauhaa omiin töihin. Tyttöset ovat terveitä ja Tuulikki puuhailee aina ja joka paikassa.Kerrothan siitä Ruotsin matkasta, kun tulet kotiin ja pianhan tuletkin. Olen täällä niin kauan, kun Mari jaksaa ottaa kaiken taas harteilleen. Kotona voidaan hyvin eikä kaivata minua, sillä luulen, että kakki menee paremmin. Usein mietin miten ihmiseltä vähitellen ratkotaan kaikki se, mikä ennen niin lujasti sitoi tähän maiseen. Kiitos Jumalalle tästä kaikesta. Sitten puhellaan kaikesta, kun tulet kotiin. Tervetuloa. Jumala suojatkoon Sinua omasi”