Kirje 1936-2-18, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kyllä tänne kuuluu kummia, kun se Reino meni niin äkkiä. Sunnuntaina ja maanantain vastaisena yönä olivat soittaneet meille vanhalla numerolla, sillä heille ei johtunut mieleenkään, ettei se olisi oikea. Kun tulin kotiin, niin sanoi Elna, että sieltä soitettiin. Silloin lähdin heti Kertun kanssa sairaalaan ja jätin Kertun sinne, kun näin eron olevan lähellä. Hänelle tuli mätätulehdus, joka lienee kehittynyt verenmyrkytykseksi. Lääkäri sanoi heti minulle, että tapaus on niin vakava, että aniharvassa tapauksessa pelastuu. Oli se surullista sanoa Eemelille, kun menin asemalle. Hän kysyi mitä kuuluu? Sanoin ei hyvää. Onko se Kuollut? Ei Reinolla ole enää tuskia vastasin tähän ja vähitellen koko totuuden. Merkillisen rauhallisesti hän otti kaiken. Menimme sairaalaan ja katsoimme Reinoa, joka oli vielä sula. Sitten laitettiin valtion puolesta arkkuun ja noin 30 sotilasta oli ruumisvaunujen mukana tuomassa asemalle. Waunu on jo tulossa ja Eemeli saattaa sen Seinäjoelle. Kyllä olitte taitavia, kun laitoitte Hannan lääkäriin ensin. Kun hän kestäisi Reinon tultua sinne. Aino lähtee myös samalla junalla. Laitoimme Reinon arkun päälle seppeleen. Toivottavasti tulen lauantaina käväsemään kotona. Tiistaina on ”Folbin” päivä eduskunnassa Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”