Kirje 1936-8-25

Rakkaimpani! ”Kiitos soitostasi. Illalla olimme apteekin rouvan kanssa saunassa. Oli niin mukava ja lämpöinen, kun ulkona oli kylmä, mutta ihana kuutamo. Tuo karjakkoasia on vähän sekava, kun ei karjakko ja Kaino oikein sovi, sillä karjakko on Kainoa 2 vuotta nuorempi ja on omasta mielestään hyvä karjakko ja Kaino näkee niin paljon väärää. Karjakko sanoi, olen päättänyt lähteä kotiin, kun sielläkin tarvitaan. Sanoin, täytyy yrittää Jokioisista karjakkoa. Nyt oli sanonut taas Ainolle, että isä lupasi olla ja minä olen, jos ette ole kirjoittaneet Jokioisiin. Tuntuu niin pieneltä tuo navettahomma, että eikö se menisi Kainolta ja Katriltakin. Tuumikaa joukolla tämä asia ja me päästämme karjakon pois.Apteekkari Salminen lähetti minulle Vaasasta alppiorvokin kiitollisena vieraanvaraisuudestamme. Saa nähdä miten selviytyvät nämä apteekkarit näistä kauppa-asioistaan, sillä huomasin, miten rouva Holmingin puhe Salmisesta oli halveksivaa ja arvostelevaa, josta huomasin erimielisyyden. Kävimme Maikin kanssa Hautalassa. Emäntä aivan itki ja sanoi miten hän rukoili Jumalalta Sinulle siunausta, että koetat rehellisenä ja oikeudenmukaisena auttaa tämmöisen avuttoman lesken asiaa. Hän minuakin tarttui syliksi, niin tämä asia täytti hänen mielensä. Ja siltä se varmasti tuntuisi, jos asettaisi itsensä hänen tilalleen. Puhuin tämän Maikille siksi, kun hän oli niin huolissaan ja oli jo maksanut pienemmän erän poliisille, ettei poliisi päässyt säikyttämään Hautalaan.
On tosi mukava kun syystyöt ovat näin supistuneet. Perunajauhoja meidän pitäisi tehdä, kun saamme oman myllyn, vaan se ei ole vielä valmis. Lämpöinen tervehdys omaltasi”