”Rakkaimpani! Matka sujui oikein hyvin. Ivalon kanssa samoilin. Walkeaa merta kohti niin ahkerasti, etten joutanut tuntemaan pahoinvointia. Juholan näin Kannuksen asemalla. Hän palasi Tampereelta. Kävi hän vähän aikaa juttuamassa luonani. Asemalla oli vastassa Iisakki ja Wieno. Lumi täälläkin oli kadonnut ainoastaan jäätikköä oli maantiellä, joten keli oli huononlainen.Ylivieskan asemalla, kun pysähtyi juna, niin kohta raikui eläköön huuto melko suuren kansanjoukon suusta ja sitten paljain päin laulettiin ”Oi Herra siunaa Suomen kansa.” Juhola tuli sanomaan, että se oli Ylivieskan nimismiehelle, joka palasi vankilasta. Oli somaa kuulla kun toiset kirosivat ja toiset veisasivat, sillä hän oli lähempänä sitä kansanjoukkoa.
Täällä kotona ei ole mitään erikoista tapahtunut. Kaikki olivat iloa täynnä äidin tulosta. Pojat Toivo ja Jaakko eivät olleet halukkaita lähtemään pois, vaan aikoivat olla sillä palkalla, kun on näin pyhäset ajat. Iisakista ei se ole mukava, kun ne eivät ole hevosmiehiä. Lantaa nyt ajetaan ja tyhjennetään kaikki karsinat. Täältä lähtee sinne Helsinkiin elintarvelautakunnan puolesta Heikki Knuuti tai veli Heikki elintarvelautakunnan puolesta Lavoniuksen käskystä siellä pidettävään kokoukseen. Lähetän sinulle jotakin tulijan matkassa. Näen Sinut sieluni silmillä siinä ankarassa työssä. On täällä levollisessa maailmassa sitä vaikea katsoa. Mielelläni kieltäisin Sinua kirjoittamasta, että sen pienen ajan saisit levähtää. Jumala suojatkoon sinua Lämpöinen tervehdys omiltasi”
Rakkaimpani! ”En lähettänytkään mitään tulijan mukana, sillä arvelin, että hänen läsnäolonsa häiritsee sinua ja eihän ole kauan, kun tulet. Täällä on aina vain suojaa. Myllykin pyörii eläimille jauhoja. Wiime yönä on vähän satanut lunta. Nyt päätimme mennä Mehtälään siirtämään Jannen hakkaamia puita. Kassakirjat, päiväkirjat ovat lopussa, saisit muistaa niitä ja sitä aparaattia ei Juhola saa, joten voisit sieltä hankkia.
Näitä puhelen sinulle niin kuin en tietäisi, miten raskasta sinulla on alinomaisesta työstäsi mitään. Olemme hyvin huolissamme nykyisestä tarkastuksesta ja leipäannoksen pienuudesta. Kyllä väki pitää sen pahana. Iisakkikin sanoi, että kyllä työ kärsii, sillä nyt uhkailevat, ettei tehdä työtäkään, jos ei saa tarpeeksi leipää. Täytyy kiirehtiä tätä postiin. Lämpöinen tervehdys omiltasi”
Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Meidän pieni valtakuntamme on rempallaan näes, kun yhtä aikaa on meillä Koponen eläinlääkäri ja Hirvensalo. Emäntätädin jalat ovat kovilla tuskilla. Hän pyysi tuomaan tohtorin tänne. Sampan kurkku on kipeä. Tohtori arveli sinne tulevan ajoksen. Eläinlääkäri ja apteekkari on navetassa, sillä yksi lehmä on sairaana. Se on ollut 4 vuorokautta, mutta lääkäri antoi vähän toiveita. Aamulla olin minäkin väsynyt, sillä ei voi oikein nukkua, kun heti aamulla on niin monta valittajaa. täytyy pistäytyä yksinäisyyteen kerätäkseen hiukan voimia. Wienokin on hiukan väsynyt. Hänellä särkee sormea. Nyt on ilta kun tätä kirjoitan ja päivä mennyt ja olen onnellisesti asioiden yläpuolella, ne eivät ole saaneet minua valtaansa, vaan olen toiminut niin kuin tarmokas isäntä, joka seisoo johdossa, vaikka kodin huolet myrskynä päälle ryntäävät. Ajon jalkaan vielä pitää kerran panna sitä salvaa, joka aukaisee sen kipeän kohdan ja sitten voi sitä hoitaa, että se jänne rupeaa toimimaan
Lauantaiaamu. Emäntätäti nukkuu. Hän sai morfiinia. Sampan kurkku on kipeänä ja on makuulla. Lehmä ei ole paljon kummempi. Tohtori aikoi Sampan kurkun avata, jos vain se kehittyy ajokseksi niin kuin hän olisi tehnyt Hämäläisellekin. Lapset kaikki ovat ympärilläni. Nuorimmat laulavat ja vanhimmat laskevat on yhtä sorinaa vaan tuntuu niin hyvältä, kun kaikki ovat terveinä. Wieno alkaa komentaa Katria ja Kainoa, jotka liiaksi häiritsevät hänen laskujaan. Nyt he puhuvatkin supattamalla ja ne asiat näyttävätkin hyvin tärkeiltä. Lopetan sillä lapsilla alkaa olla nälkä ja pitää mennä navettaankin sitä lehmää hoitamaan. Kaipaava lämpöinen tervehdys omaltasi.”