Rakkaimpani! ”Nuo vastenmieliset verokaavakkeet lähetän tämän mukana. Lisään niihin neljännelle sivulle 3 ja 4 riville kuinka paljon on mennyt kunnallisveroja ja kirkollismaksuja. Summata ei tarvitse, sillä summeeraaminen jää verolautakunnalle. Luettuasi tuon paperin niin huomaat, miten vaikea on omantunnon jälkeen ne täyttää. D-lomakkeet, jotka kuuluvat palvelijain täytettäviin palautan. Iisakin ja Iidan pitäsi panna korkonsakin. Mutta pankoot miten haluavat. Luultavasti minun täytyy kirjoittaa yhteinen tiedonanto palkollisista, etteivät verota heitä päin mäntyyn. Kirjoitan sen huomenna, joten saat sen maanantaiaamuna. Vie nämä nyt heti, kun olet merkinnyt verot Olkkoselle. Se on nyt taas suuri apaja Nivalan kunnalle. Ensi vuonna eivät saa puoltakaan, kuin ei tule mitään muuta kuin maanviljelys ja lasten tulot. Luultavasti nyt katkeruudella verottavat. Jos niin käy, niin koetan sen kestää ja valvoa iltoja ja öitä saadakseni ne maksetuksi. — Kirjelmäni on kova pähkinä verotuslautakunnalle ja panee käden sydämelle, kun annan vain ainekset, kuten laki myöntää. —Katri on nähtävästi ikävissään, kun niin usein juoksee kaulaani. Mutta kyyneltä ei ole näkynyt. Lupasin nyt mentyäni pankista ostaa hänelle puvun, kyllä hän on kiltti vaan saa nähdä, miten kestää tämän jännityksen. En ehdi enempää. Syd. terveiset Isältä”
J.K. Ostimme jo Katrin kanssa villasilkkiä olevan puvun.”