Kirje 1913-3-7, Helsinki

R.K! ”Kun sunnuntaiaamuna en ole teitä koskaan ilman jättänyt, niin kirjoitan taaskin, vaikka jäät minulle kolme kirjettä velkaa. Eikös se ole paljon, vaikka kerkesit minua moittia. Vai saitte porsaita, eiköhän niistä pidetä kaksi emoa itsellä. Sitten on se emo astutettava sillä nuoremmalla karjulla. Toisien emojen astuttamisesta pitäisi myös pitää huoli, ellei ne ole astutettu. jos ette ole kerenneet tappaa kaniineja niin antakaa olla pääsiäiseen saakka, sillä minulla on kaksi isonlaista tilausta hyvään hintaan, jos ne vain nousevat harjapäälle. Silloin tarvitaan niitä vanhempia kaniineja.Wai vakuuttivat siellä palkolliset henkensä. Hyvä se on vaan sano Eemelille, että Sampan maksu täytyy olla ainakin kahdesti vuodessa. Lähetä ne kaniinien nahat Ylivieskaan Pursiaiselle pyntättäväksi. Pidä huoli, että ne tulee minun viemämiehen mukaan pääsiäisenä. Niin kyllä minä tulen käväsemään kotona, vaikken saisi olla kuin yhden päivän perillä.
Eiköhän siellä ole ihmettely vallalla, kun aleni 25 pennillä veroäyri. Luulen monen muistavan minua nyt, vaikka lieneekin aluksi saanut tyytymättömyyden aikaan. Anna nämä piirustukset lapsille ja käske niiden kirjoittamaan minulle. Kirjoitan toiselle lapulle Iisakille sen Jannen asian. Enköhön minä sittenkin tuo Iisakille kellon, sillä tuntuisi vähän vastenmielisemmältä joku toinen lahja. Woikaa mitä parhaiten Lämpöiset terveiset Kyöstiltäsi”