Kaivattu isä! Kiitos kirjeestäsi Keskiviikkoaamuna tulivat Iisakki ja Antti Ruhkala työhön, joten taas on ollut miehiä riittämiin asti. Nyt he lähtevät Rajaniemeen kaikki, sillä Samppa ja Iisakki olivat siellä karia nostamassa ja tulivat yöksi kotiin. Muistitkohan Pylkön Matille kirjoittaa niin kuin aijoit.Kävin tiistaina Pirttiperässä. Isä sanoi, ettei sillä heidän rahallaan olisi ollut kiirettä, kun hän ei sitä nyt tarvitse eikä hän siitä olisi korkoa ottanut. Sitä Hukkalan poikaa emme ota, sillä se kuulu olevan aivan mitätön. Kullaalla se oli ollut ja isäntä sanoi, että se ei vain ollut itse pahanen vaan vieläpä pilasi toisetkin, siis näin ollen emme ota häntä.
Kaino jo pian paranee, sillä hän jo saattaa vähän syödäkin. Kuulehan, kun se sika jonka astutit, on niin kovin hoikan näköinen, saa nähdä onko porsiva. Tiistaina aijoimme lahtauttaa sen luvatun sian. Se on ihme, se ei ole paljon kasvanut eikä lihonut tammikuusta, vaikka on kait sitä koetettu ruokkia. Nyt on tullut luntakin yöllä, joten on parempi keli. Rahoja en ole saanut mistään päin. Lopetan, kun lapset jo ympärilläni häärii. Lämpöinen tervehdys omistasi”