Rakas Kaisani!”Kirjoitin lapsille tänään eri kirjeen ja puhun tässä vain sinulle armaani. Niin kahdeksas vallankumousviikko alkaa tänään. Taistelut ovat käynnissä kautta rintaman Porista – Laatokkaan asti. Oikeastaan voinee sanoa niiden nyt alkaneen. Luultavasti on tänään ollut tuimemmat taistelut kuin koskaan ennen. Te siellä rintaman toisella puolen saatte katsella asioita aivan toisessa valossa, kuin me täällä. Selostukset taisteluista ja tapahtumista ovat täällä narrimaisia. Toisilta kaatuu niiden mukaan kuin luokoa, punaisilta alle 10 aina. Onpa suuria taisteluita, kun ei sanota kaatuneen yhtään. Aseita ja miehiä on heillä kovasti ja innostus ja koston himo lienee myös suuri. —
Nyt on selviytynyt paljon murhia. Hyvinkäällä ovat yhtenä yönä murhanneet 13, Lopella, Mäntsälässä, Sipoossa, Kirkkonummella, Espoossa, Uudessakaupungissa, Turussa, Kaukaan tehtaalla, Noormarkussa ym. monissa muissa paikoissa. Täällä myös silloin tällöin tapahtuu murhia. Tiedossani ei ole onko yhdestäkään murhasta vielä Punaset tekijöitä todella tilille, vaikkakin sanoissa moittivat niitä. Hirveää on tämä anarkia vallankumouksen lisäksi. Niin ja kuinka se voisi muuta ollakaan, sillä anarkialla tämä alkoikin. Ensin voiryöstöt. Sitten Turun ryöstöt, jossa oli jo venäläiset mukana, marraskuun suurlakko, jossa oli venäläiset kiväärit punaisilla. Sitten hankittiin aseita Wenäjältä ja sen Punaset lupasivat tukea. Kun näiden vuoksi ryhdyttiin suojeluskuntia perustamaan niin tämän punaiset pitivät rikoksena ja näkivät vaaran heidän kumouspyyteilleen ja päättivät äkkiarvaamatta panna kumouksen toimeen. Tässä he onnistuivatkin mikäli se on nyt käytännössä. Kaikessa tapauksessa on tämä surkea kansallinen näyte. Tällä tarkoittavat sosialistit kurjuuden poistaa Suomesta ja käytännössä sitä juuri luodaan. Minä ajattelen täällä yksinäisyydessäni sitä hirveää hävitystä, niitä kyyneleitä, joita vuodatetaan loukattujen ihmisoikeuksien, nälän, kaipuun ja orpouden tähden. Ei liene monta kotia, jonka omaiset eivät ole joutuneet tämän kurjan sodan uhreiksi, todistajiksi tai uhreiksi. Ja tulevaisuuteen nähden tällä on tuhoisat seuraukset. Nyt hävitetään ainakin täällä etelässä siemen ja silloin uhkaa meitä ensi vuonna kahta kauheampi nälkä. Viime vuonna lakkoiltiin ja nyt hävitetään siemen. On tämä kurjaa maassa, jossa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Minusta seuraukset ovat niin raskaat, ettei voitto sitä korvaisi, jos senkin saisivat. Ja miltä tuntuisi voitto, joka on yli noiden hävitettyjen kotien, yli ruumiitten hankittu. Minusta tuntuu, että ei se voitto voitolta tuntuisi, jos sen saisivatkin. Ja arvattavasti lopputulos on toinen, vaikka emme saa unohtaa, että Punaisilla on rajaton määrä aseita ja innostuneita joukkoja. Sitä paitsi suurilla lupauksilla koettavat he pienviljelijätkin saada sokaistuksi mukaansa. Mutta jospa voitto tulisi hallituksen joukoille, niin hirveä on senkin hinta. Niin tulos on: paljon veljesverta, onnettomia koteja, ja koston mieli. Hallituksen joukoille on kumminkin puolustussotaa, mutta Punaisille pelkkä anastussota, jonka he aloittivat. Mannerheimin pienet joukot olivat vaan ryöväreitä eikä työväkeä varten. Sosialistit onnistuivat kumminkin täten ryövärit ja yhdessä ryntäsivät taas ihmisten kimppuun. Woi, että tämä hävitys loppuisi. Miten lienevät miehet siellä mukana. Lieneekö meiltä ketään lähtenyt. Kotoasi ehkä ovat nuoret miehet matkassa. Kyllä oli minusta paha, kun panivat käytäntöön kuolemantuomioita, ennemmin aina armo kuin kosto. Minua aina hirvittää kuolemantuomiot. Ei kansaliikkeestä saisi niin rankaista. Näin ajattelen minä vangittunakin.
Minä tuomitsen sosialistien teon, mutta kyllä porvariston omanvoitonpyyntö ja ahneus oli myös yhtenä sytykkeenä. Helsingin ym. suurten kaupunkien työväki huusi ja vaati ja syntyi kosto. Nyt on suurempi hätä ruuasta kuin koskaan ennen. Raha myös rupeaa loppumaan, jos asema ei pian selviinny. Silloin en tiedä säilyykö täällä hengissä. Terve olen ollut. Asunnostani ja asioistani en voi tähän panna. Jos niin surkeasti kävisi, että joutuisi roistojen käsiin, josta Jumala meitä varjelkoon, niin kyllä kai saatte myöhemmin selon niistä. Toivon kumminkin, että saamme vielä nähdä toisemme ja jatkaa onnellista kotielämää. Lepo on tehnyt hyvää. Hermoni ovat vahvistuneet. Sydämestäni toivotan terveyttä ja voimia surussasi. Kaipauksella Omasi”